IRC-Galleria

Kansallismielisiä henkilöitä ja tahoja kutsutaan mediassa usein äärioikeistolaisiksi. Ilmeisesti tarkoituksena on lyödä negatiivinen leima, sillä sanan etummaisesta osasta "ääri-" tulee mieleen yksisilmäinen kiihkoilu. Kansallismielisten kutsuminen äärioikeistolaiseksi on paitsi ajattelultaan varsin rajoittunutta, myös väärää.

Varsin perinteisesti, Ranskan suuresta vallankumouksesta lähtien, poliittiset aatteet on aseteltu yksiulotteiselle janalle. Puhutaan oikeistosta ja vasemmistosta. Vähän kehittyneempi malli on kaksiulotteinen, jossa janoina ovat arvot ja talous, joihin suhtautumista arvioidaan sen suhteen, miten liberaaleja tai konservatiivisia ne ovat. Tosiasiassa tämäkin malli on kohtuuttoman yksinkertaistava ja rankasti luokitteleva, sillä mallissa tulisi olla niin monta ulottuvuutta kuin on arvioitavia asioitakin. Isolla kädellä luokittelevat mallit tyydyttävät sellaisten ihmisten tarpeet, jotka haluavat nähdä kaiken mustavalkoisena vastakkainasetteluna ja sellaisten, jotka ovat liian laiskoja ajattelemaan itse asioita ja luomaan omat näkemyksensä niistä. Havaintojen mukaan itsensä janalle asettavat ihmiset ovat valmiita ottamaan ajattelumallikseen sen aatenipun, mitä tarjotaan. Toisin sanoen vasemmistolaiseksi tunnustautuvat esimerkiksi ovat Israelin tilanteen suhteen palestiinalaisten puolella juutalaisia vastaan, vaikka eivät tunne alueen tilannetta nyt, saati sitten siihen johtaneita tapahtumia ja syitä. Näin vain ajatellaan, koska se kuuluu aatteeseen.

Omien havaintojen mukaan joukko kansallismieliset on varsin vaihtelevaa porukkaa. Jos otetaan kaksiulotteinen malli käyttöön, joukko hajaantuisi varsin hyvin molemmilla janoilla. Jos yksiulotteinen vasemmistolaisuus käsitettäisiin samaksi kuin työväenaate, osa kansallismielisistä olisi vasemmistolaisempia kuin Suomen kommunistinen puolue. Melko suuri osa nimittäin vaikuttaa olevan sitä mieltä, että työmies on palkkansa ansainnut, sillä työväki on se tukipilari, jolla kansakunta seisoo ja jonka työstä elää koko kansa ja yhteiskunta. Itse lukeudun tähän joukkoon. SKP ja myös Vasemmistoliitto sekä paljolti myös SDP eivät ole niinkään työläisen asialla, vaan työläisen leipää syövien loisten ja erilaisten vähemmistöryhmien asialla. Tämäkin vain näennäisesti, sillä osa tavoitteista loppujen lopuksi onnituessaan johtaa sortoon vähemmistöjä kohtaan.

Tässä valossa minun on todella vaikea nähdä kansallismielisiä äärioikeistolaisina. Suhtautuminen isänmaahan on yksi ulottuvuus aatteita kuvaavassa moniulotteisessa mallissa ja sen kansaan toinen.