Katulamppujen valo ja ystävien nauru,
kaljapullot ympärillä ja värikkäät mainostaulut,
en huomannu niitä ...en huomannu niitä...
Kävelin sun perässäs, seurasin joka askelta
aina samaa tietä ajattelin etten vielä
uskalla sulle sanoo et jos irrotan niin vajoon
vieressäs koko muu maailma vaan katoo.
Sit katsoin sua silmiin ja sä aloit nauraa,
kai sillon jo tajusin ei mikään tuu muuttuu,
näin me eletään, näin tää tulee menemään.
Oon varjo sun takanas johon pystyt nojaamaan.
Nostan sut pystyy jos sä satut kaatuu,
mut jos mä lennän maahan, niin mä jään sinne maatuu,
mut joskus mä sen kerron et rakastan sua neiti,
mut en ihan vielä mä hetken tässä mietin.
Sä oot tottunu kaiken aina heti saamaan,
mut mä menetän kaiken, otan joka iskun naamaan
sattu tai ei tänään mä taistelen, en päästä sua menemään,
vielä sä huomaat sen, oot puolet mun elämää.
Vaikka seiniltä kaikuu kaikki muiden sanat,
en kuuntele niitä ...en kuuntele niitä...
Mitä muut tietää, ei ne ymmärrä meitä,
niiden elämä on pumpulia, enkä kadehdi niitä.
Haluun mun elämän, sut ja mun ongelmat,
mun rakkautta ei tuu poistaa ees tuhannet riidat.