Helsinki on kovin hiljainen. Eihän tuolla keskustassakaan ollut ketään, vain mukulakivii ja katulamppuja. Olin vähän kaikkialla, ympäri ämpäri.
Eilenkin olin. Tuolla ulkona on hirveen pimeetä ja kylmä ja lehtii. Oon puhunut paljon ja myös kuunnellut paljon. On ihmeellistä miten joskus käy niin et alottaa puhumaan ja sit huomaakin et ne sanat niinku tulee vasta sit ku sä sanot ne, tai siis et ne on ihan eri mitä oot aatellut ja paljon viisaammat viel. En osaa selittää.
En olisi kolme vuotta sitten, tai vuosi sitten tai tänään päivällä uskonut mistä itseni löysin ja miksi. Siis tänään illalla.
Eikä oikeastaan tapahtunut mitään erikoista.