Vois sanoo et on paskaa nyt, onneks frendit auttaa meitsii jaksaa nyt.
Kusipäisyydestänikö joudun maksaa nyt?
Oon ylpee paskiainen, usein niin vitun kylmäkin,
järjestin sulle liian mont kertaa pikku yllärit.
Silti mietit oliks väärin erota, kyl mäki.
Matka meidän välil on vaan liian suuri voittaa.
Ois voitu tuurii koittaa, maratonit luuril soittaa,
mut itsesuojeluvaistost ei enää luuri soikkaa.
Kuljetaan omii polkui, mut osa sust kulkee mun mukana.
Tahti on hissuu, ei täyty purjeet, ku puhallan.
Ei auta ku laittaa tunteet, mut tuupataan
sun presenssis mun mieles pois sulkee mun mukavan.
Joskus saatan vaan dallailles hymyillä yksin,
mietin meit, shit nyt pitää lymyillä yksin.
Eri olosuhteis, ei tarviis tuntee tätä ikävää.
Meidän piti PITÄÄ pää, tehtiin side pitämään,
ku plärään vanhoi kuvii, ei oo muuttunu mitä nään,
ennen oli... no nyt ei oo sit sitäkään.
Hetkeks kirjotan viestin, jonka kuitenkin taas kumitan,
yhteys lisää ikävää, sus muutenki vaan jumitan,
en uskonu et reagoisin tällai tähä
en uskonu et tällänen ämmä joskus tällai nähää.
30.4.07- 25.11.08