IRC-Galleria

En oo koskaan uskonu selityksiin,
enkä niitä myöskään kaipaa.
Se on kato niin, et tää muija ei tarvii heikkoo lenkkii,
siks voit rauhas olla jotain, mikä on feikkii. //

Mut hei, ei tää oo helppoo mullekaan.
Mä en vaan pysty sanomaan,
mikä mieltä painaa.

Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan
Kuin helmi, kyynel kiiltää ja suru mieltäs viiltää
Mitään ennalleen en saa, voin vain olla, ymmärtää, lohduttaa yön valvottamaa

♥ ♥ ♥ v.w ♥ ♥ ♥

Pappa koskaan kertonut ei
Että vuodet menneet häneltä voimia vei
Ei edes pyytänyt ymmärtämään
Että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää
Pappa lähti ikävä jää
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Lempeät tuulet papan saattoi matkaan
Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Lennolla jolta ei palannutkaan

hei mama mitä täältä etsit
mä luulen että sul on väärä suunta
käänny nopeesti mee sinne mistä tulit
äläkä suunnittele takasin paluuta
en viittis rautalangasta vääntää
enkä liian kovakourasesti koskee
mutta joudun sulta niskat nurin kääntää
jos sä yrität soittaa mulle poskee
tää on mun mies pysy kaukana siitä
eikö riitä että yhdesti varoitan
pidä huoli ettet muhun enää törmää
tai mä sinut käsittelyyni otan
kyl mä tiedän mitä sulla on mielessä
mut ei se käy aion pitää siitä huolen
voit valita joko nätin tai vähemmän
ilmeisesti tahdot nähdä ruman puolen

Tämän naisen uho on kilpailijan tuho
voisit hieman perääntyä
ettei tarttis likaiseksi ryhtyä
oot täysin kadoksissa
kierrät mun reviiriä kuin kissa
joka kauaa ei ehjänä säily
ellei alueeltani heti pois häivy

jotkut tyypit ovat tosi omituisii
ne ei usko vaik jutut tavuttaa
oon kyllästyny puhumaan sun kädelle
sori misu joudun sua nyt satuttaa
yhteen mennään mikä ympäri se tulee
tässä sulle mikä on yhtä ku karma
oot onneasi liikaa koetellut ja mun hermoja
oot liian itsevarma
nyt aion hyvät tavat itekin unohtaa
on aika laittaa piste tossa kieroilussa
sun tyyli on niin mautonta ja halpaa
kun silmä välttää oot mieheni kimpussa
siinä vielä seisot mulla alkaa keittää!
sä kohta itse verta nenästäsi hankaat
mulla ei oo mitää syytä inhoani peittää
vedän hihat ylös, poistan korvarenkaat

Minun ikäväni näyt, tähän maisemaan hajoaa
Sinun askeleittesi hehku, yhä lumoaa kulkemaan
Nämä itkut ikävästä yötaivaalle kohoaa
Ehkä kuulet, olet tässä, vielä saa nää laulut meitä lohduttaa

Vaikken toivoa löydä, ainoaani tarraudun
Kädet lävistetyt vielä voivat turvaan viedä mun
Valta antaa sekä ottaa on vain Voittajalla
Uuden aamun avaimet, vielä löytyy suurimmalta

Minä kuljen läpi yön, nimeen täytetyn työn
Minä luotan sekä työni täyttäjään
Vielä aamu sarastaa, silloin matkamiehet laulaa saa
Siihen asti meitä kaipaus kuljettaa

Liian korkean taivaan alle taas mä leirin teen
Minä tulen sytytän, ja hiljaa itken kyyneleen
Nämä tulet tämän maan, ei tulta sielun saa
Niinkuin muisto siitä maasta jossa meitä ootetaan

On tunne laaja niinkuin lakeus,
se täyttää ihmissydämen.
Ei siihen kuulu mielen makeus,
vain luonteen suoruus totinen.
Se ei sulle riittänyt, et edes kiittänyt.
Mä turhaan joudun suremaan.

Täyttyy joet vierineistä,
pettymyksen kyyneleistä.