Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan
Kuin helmi, kyynel kiiltää ja suru mieltäs viiltää
Mitään ennalleen en saa, voin vain olla, ymmärtää, lohduttaa yön valvottamaa