IRC-Galleria

Pois, sä käännyit tältä tieltä
et jatka kanssa mun
ei oltu samaa mieltä,
mut yksin onnistun
Voin näyttää sulle kieltä
ei muisto vaivaa sun
sä vaikket palaa sieltä
niin tuskin tukehdun
vaan tuen oven pieltä
ja nauran siinä kun:

Sen mää tiedän
että onhan päivä vielä huomennakin
turha surra, täähän on vain elämää
onhan päivä vielä huomennakin

Nainen, mä olen enkä hiiri
et voi mua jallittaa
ei jälkees itku kiiri
on puuhaa parempaa
taas pystyyn nousee viiri
kas aina uutta saan!!!

En ymmärtäny sillon enkä täysin vielä nytkää
Tätä tunteen paloo jonka pystyt sä sytyttää
Mun sieluu, oli nuoruus hankala tie mul
Mutten menny ojaan ku jaksoit rakastaa viekus
Pelkääjänpaikal välil vesi yli kiehu
Mut sä luit karttaa katoit etten päässy riehuu
Me hengattii, juotii bissee niinku teinit digaa
Voisitsä ees kertoo mulle missä meni vikaan?
Oon ollu paljo poissa, mut rakastan mä vielki
Koitin sata kertaa soittaa, lähetä ees tekstiviesti

Mä muistan miten hyvält tuntuu sua kädest pitää
Eikä kukaan niistä muista edes merkinny mul mitää
Sitä ei voi kieltää, eikä sille voi ny mitää
Et joku sekotti mut hetkeks mutta ikää
Ja järkee päähän tullu lisää, tiedän missä mennää
Mikä on tärkeet ja missä haluun lepää
Mun sekoilut vei sillon aika paljo aikaa meiltä mut
Jos ois ollu pakko valita oisin valinnu sut
Ja ois pitäny kai ottaa vähän vakavammin
Ne sun omat jutut ja olla kannustavampi
Mut liian usein plekseis, kauhee kiire aina
Ois kiva jutellakkin joskus, NYT mullon aikaa

Mä en oo enää se, joka ei tiedä mitä haluu
Vaan se, joka jää yksin kun sä katoat yöhön

How do I get through one night without you?
Now when I have to live without you
What kind of life would that be?
Oh I, I need you in my arms
Need you to hold
You're my world, my heart, my soul

Baby you took away everything good in my life

How do I live without you?
I want to know
How do I breathe without you?
How do I ever, ever survive?
How do I
How do I
Oh, how do I live

Please tell me baby
How do I go on?

Kai muistat sen kun ensi kerran kohtasin sun
kaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiin.
Suurin silmin niin me kauaksi katsottiin
eikä uskottu että joskus kävisi niin
Että tiemme näin kulkisi toisia päin
Mä luulin, että tie ei meille liian kapea oo

Niin maailma muuttuu niin
vaikken uskonut, että muuttuu usko ihmisiin
Ja yksin jäin, keskelle kaikkea jäin.
Poissa ystävyys vain tyhjyys käsissäin,
Ja kanssa tyhjyyden katkerien kyynelten
me hyvästeltiin ja kaikki kaunis poissa on.

Niin paljon me teihin luotettiin,
uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.

Niin paljon me teihin luotettiin,
kanssas kyyneleet vaihdettiin,
kai joku pyyhkii puukon sun matkallas
Jonka iskit mun unelmiin

Niin, maailma muuttuu niin vaikka pahalta tuntui
se kaikki mennyttä on, ja helpompaa
Ja sylini on sulle avoinna kuin silloinkin
kun ensi kerran kauan sitten kohdattiin

If I should stay,
I would only be in your way.
So I'll go, but I know
I'll think of you ev'ry step of the way.

And I will always love you.
I will always love you.
You, my darling you. Hmm.

Bittersweet memories
that is all I'm taking with me.
So, goodbye. Please, don't cry.
We both know I'm not what you, you need.

I hope life treats you kind
And I hope you have all you've dreamed of.
And I wish to you, joy and happiness.
But above all this, I wish you love.

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.

Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa?

Riittäisikö täällä
pettävällä jäällä,
yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?

jos sä näkisit naamani nyt
niin on sankari ränsistynyt
et tuskin hennoisit ilkkua mua
vaan lohduttaa
jos sä näkisit naamani nyt
lienee ilme sen hölmistynyt
on vaikee selittää sähläilyään
eikä kannatakaan

joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois
yhden liikaa luotasi pois

istun pöydässä vaieten vain
muistan menneitä unelmiain
niin on hauraita haaveet
ja terästä todellisuus
tuoppi tyhjenee huomaamattain
jatkan ainaista taisteluain
täytyis tietää se lähteekö pois
vaiko tilata uus