Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas/
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat/
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat/
Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan/
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle/
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle/
Niin monta kertaa pelkkä synkkyys peittää mielen/
Viikatemies istuu vieres hetken pienen/
Pään painan alas ja hupulla sen peitän/
Kaikki hyvät ajatukset vittuun päästäni mä heitän/
Suljen silmät suljen korvat blokkaan ajatukset/
Turhaa enää juosta karkuun kun on menny ristiin sukset/
Mä aina oon koittanu tehdä parhaani/
Hyvin oon hoitanu elämäni ruusutarhaani/
Silti joka kerta piikki pistää vitun lujaa/
Tainnut oon mä eksyä nyt elämäni umpikujaan/
Ei tuska ehkä haihdu mielestäni pois koskaan/
Ei mikään tunteita maan pinnalle enää nosta/
Siks pulloon tartun ehkä henkisesti vartun/
Turhaan enää juoksen karkuun kun oon avannut mun arkun/