IRC-Galleria

Miksi tuskaa ei voi mikään pysäyttää?
Arvet sydämeen siitä ikuisesti jää.
Mä kiroon sut alimpaan helvettiin

Mä toivon tätä sulle: kuole, kuole
Haavoistani tuska: nuole, nuole

SATTUU NIIN VITUSTI....
RAKASTAN MANUA IHAN SYDÄMMENI KYLLYYDESTÄ JA SE VAAN JÄTTI MUT KYLMÄSTI
:'(((

Menee hermot!!!!

Kylmä tuuli tunturilla
Yksinäinen talvi-ilta
Näinkö susta liian paljon, kun et vienyt mua
Johonkin pois. sinne missä muita ei ois. kauas pois
Vie mut täältä johonkin pois

Tää on kaikki mulle oikein
Itse juuri muille näin tein
Liian itsevarma melkein

Etkä vienyt mua johonkin pois
Sano miks et karata vois
Kauas pois
Vie mut täältä johonkin pois

kertosäe:
Ei kerro mulle tämä kylmä maa, miks sitä ainoaa ei saa
Ei kerro mulle edes kylmä kuu, miks kaikki epäonnistuu (2x)

Tuntureilla kylmä tuuli
Yksinäinen hölmö luuli.
Että viimein löysi jonkun
Jonka kanssa vois.
Johonkin pois
Sinne missä muita ei ois
Kauas pois
Vie mut täältä johonkin pois

kertosäe

Kylmä tuuli tunturilla
Yksinäinen talvi-ilta
Näinkö susta liian paljon
Kun et vienyt mua

kertosäe

Pitkä hiekkatie
Sitä pitkin kioskille
Aina pyöräilimme
Rinnakkain
Kun muutin kaupunkiin
Posti kirjeitäsi kantoi
Ne meidän ystävyyttä vannoi
Viikoittain
Sä olit oikeessa
Vielä juurillensa palaa
Vahvinkin

kertosäe:
Me istutettiin yhdessä puu
Sen oksille linnut laskeutuu
Mun juuret
Ne ovat täällä maassa syvällä
Ja siitä taimesta kasvoi puu
Se maailman tuulissa vahvistuu
Mun juuret ne ovat täällä maassa syvällä

Sisäpihalla
Leikkii jotkut uudet lapset
Kivi, paperi ja sakset
Vastakkain
Missä mahdat olla nyt
Kun et asu enää näillä seuduilla

kertosäe

Multaan sä piilotit viestin
Mä etsin ja löysin
Nyt paikkani maailmassa
Juurilla

Me istutettiin yhdessä puu
Sen oksille linnut laskeutuu
Mun juuret
Ne ovat täällä maassa syvällä
Me istutettiin yhdessä puu
Sen oksille linnut laskeutuu
Mun juuret
Ne ovat täällä maassa syvällä
Ja siitä taimesta kasvoi puu
Se maailman tuulissa vahvistuu
Mun juuret ne ovat täällä maassa syvällä

kopioi tämä 20 sekunnissa päiväkirjaasi niin
saat huomenna jonkun ihanan viestin joka muuttaa elämäsi !

Että tällänen vkoloppu...
nenä murtu vaa... ei siinä kivaa oli muuten :P <3

Elämän suurin haaste on
löytää joku, joka tietää
kaikki virheesi,
eroavaisuutesi ja mokasi,
mutta edelleen rakastaa
sinua. Rakkaus on kuin
sota, helppo aloittaa,
vaikea lopettaa ja
mahdoton unohtaa. Maailman
hienointa ja kauneinta
asiaa ei voi tuntea, eikä
nähdä, vaan se pitää kokea
sydämellä.

Huomenna kaikki voi olla toisin.. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti
välitit.. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua..
Koskaan ei voi tietää.. Ei koskaan..

Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...

Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.