Olin hetki sitten kävelyllä meidän Timpan kans ja siellä tapahtu jotain todella yllättävää - mp3:sta loppu taas patterit. Kirottua, ajattelin minä.
Yhtäkkiä kolme joutsenta lensi hitaasti meidän kohdalta yli ja katosi puiden taa. Ne lensi ihan uskomattoman matalalla. Niin matalalla, että jos seisoi paikallaan ihan hiljaa, saattoi selvästi kuulla niiden siivistä lähtevän suhinan.
Kyllä tämä maailma on joskus kaunis. Jos mulla ois ollu napit korvissa, en ois todennäköisesti edes huomannut lintuja.
Niin ja tuo kuva on James A. Megerin työ, "Fanfare".