Olin töissä kait Cittarissa tai ainakin meillä oli joku tiedotustilaisuus siellä. Olimme siis kaikki lomautettuja ja jotain se vuoromestari siellä piipitti että loma jatkuu. Meni vähän alku pätkä sivuun kun yritin syödä jugurttia, joka oli varmaan vuoden vanhaa. Ainakin luulen niin, koska se maistui niin - hassulta.
Outo juttu kuinka päädyin Cittariin, sillä muistan selvästi että olin hetki sitten mustekala ja yritin opetella hengittämään veden alla. Joku hai perkele kerto et heiluta niitä vitun lonkeroita ja poimi ilmakuplia. Ihan älytöntä. Ponnahdin jossain vaiheessa kymmenen metriä meren pinnasta ja putosin siitä sitten Cittariin.
Nyt istuskelin Cittarin puulavalla erään kaunokaisen kanssa, joka oli hetki sitten Battlestar Galactican lentäjä. Katselimme kaaosta joka levisi ympärillamme - näkymättömänä. Predatorit liikkuivat varjoina ympärillä. Mietin vaan että missä ne alienit olivat. Selvästikin myös predatorit.
Hetken päästä huomasin sitten kuinka kuusi pientä kiitäjää liikkui kaupan kylmällä lattialla. Kaksi kääriytyi jonkun koiran häntään ja minähän olen niin eläinrakas että pelästyin ihan helvetisti ja loikkasin metrin ilmaan jonka jälkeen kävin salamana potkimassa ne perkeleet helvettiin.
Paluu matkalla huomasin että katosta tippui niiden verta. Predatorit olivat alkaneet saalistamaan. Kävelin sitten yhden pisteen ali ja huomasin sen huonoksi onnekseni vasta ohitettua happolammikon. Oudosti tuntui, että sitä olisi tippunut minun päähän. Teki mieli kiljua kuin pieni mielipuoli. Kokeilin kädellä päätä ja kun siirsin käteni eteeni, tuppo hiuksia tuli mukana. Voin vain arvella lyökö happo aivoihin asti vai jopa koko matkan läpi päästä varppaisiin. Kummasti pelkäsin enemmän hiusten lähtöä.
Nyt tekisi mieli pelata sitä Alien vs Predatoria ja riepottaa niitä saatanan kiveksen näköisiä kusipäitä! Kukaan ei sotke mun hiuksia, Perkele!