Kerro mulle miten muka pystys unohtaan,
Miten tää muka tulee väliin, tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne.
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt.
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa, kun en pois sua päästä saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkään rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu,
Päämäärän tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
Etkä sä hymyile vaan, söpösti irvistät.
Sä olit oikees, siit ettei suhde kanna.
Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.
Sä olit oikees, oli se oikeen et mokasin, satutin
Ja sä, rakastuit toiseen.
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle ja tää
Tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Sä olit oikees, rakastuit toiseen, toisen kerran
Täl kerral tehään se oikein.
Se alko jätskillä, päätty sohvalle.
Komee poika osu just siihen kohdalle.
Siin oli energiaa, erityist kipinää,
Poika sä sait mun sydämen sulle tikittään.
Enkä ikinä ois tehny sitä mitä sulle tein,
Ois pitäny osaa sanoo ei.
Ja se mis me oltais nytten sitä ei tiedetä,
Oisko asiat hyvin vai, todella pielessä.
Mun pienessä mielessä, täs pienes tytös lienee,
Enemmän naista ku sun nykyses naises .
Eikä millään pahalla, joo moikataan ku tavataan.
Mut tiedä se, et tääl on joku joka rakastaa.
Ja tekee mitä vaan sun puolesta, vuosien pääst,
Tai jo heti huomenna. Kunnes erottaa, meijät kuolema.
Me tein sen virheen, et rakastuin näin nuorena.
Alotetaan alust , ja tehään kaikki toisin ♥