Katson ulos. Pitkään parkissa viihtynyt auto on hävinnyt ja paljastanut mahansa alta ruskean suorakaiteen valkoiseen pihapiiriin. Kuin joku olisi heittänyt piparin kermavaahtoastiaan.
Talitintti pöyhistelee rintaansa koivussa, jonka oksat kurkottelevat kohti maata, kuin hamuitakseen sieltä jotain tärkeää.
Näen ikkunastani 33 puuta, mutta yhdessäkään en huomaa lintulautaa tai talipalloa. Ehkä jo huomenna myös tuo, maiseman ainoa keltainen, pieni liikkuva piste, on kadonnut.