Mietityttää, raavin mahaani ja mietin. Jossain tällä hetkellä ammutaan, joku pelkää kuollakseen, kyyristelee roskatynnyrin takana piilossa synkällä kujalla, jossa asfaltti kiiltää kaupungin valoissa. Jossain tehdään lapsia, kaksosia. Jossain yritetään ja epäonnistutaan. Heidän lapsensa kaapataan toiseen kohtuun.
Joku jätetään, ilman tunnontuskia syitä lausumatta, toinen rakastuu. Toinen hyppää taivaasta, harmaasta tiilestä tehdyltä katolta. Mäjähtää asfalttiin, joka kiiltää kaupungin valoissa, solahtaa siitä läpi, kuin ohuesta jäästä ja laskeutuu , kuin pehmeälle patjalle, tuhansien tyynyjen sekaan. Häkeltyneenä katsoo ylös, jossa maailma näyttäytyy kuin järven pohjasta tuijottaisi pintaa, johon aurinko iskeytyy. Näkee utuisen kuvan, jossa mies vapisee, käsillä huiskien kuin lentoon pyrkien, kunnes punainen maito peittää sumuisen seinän, ja päättää jäädä tyynyjen sekaan, sillä siinä on hyvä.