Sydänsurut vaeltavat taivaalleni mustien pilvien lailla. Mikään ei onnistu. Seuraamani nainen kävelee, muttei huomaa minua astellessani, vastaan. Mikään eleeni ei näytä sitä, että haluaisin hänen huomaavan minut. Hymyilen vasta kun hänen säteilevät kasvonsa ovat ohittaneet minut, hymyni ei ole väkinäinen, vaan kuin kuu, jossa on tuhannen sammakon ruvet. Katseeni kääntyy väkisin hänen peräänsä, hänen ei minun. Mielessäni sadattelen, mielessäni hellin. Toisella kädellä silitän noita hiuksia, toisessa puristan veistä, jolla leikkaan irti hänen r******a ja ompelen niistä sohvatyynyt, jotka täytän irtinyhdetyillä hiuksillasi ja h**ykarv***la. Jatkan matkaani katsoen taaksepäin kunnes katoat mutkan taakse. Minä menen kauppaan, haen olutta, liimaa, sakset ja Bliw – käsisaippuaa. Mies kassalla on tylsistyneen näköinen, heittää kuitin roskiin kysymättä edes haluaisinko sen mahdollisesti. - !Olet listallani” , mietin heittäessäni saksia ostoskassin pohjalle. Hän jo katsoo seuraavaa jonossa aneemisilla silmillään, jotka muistuttavat viemärinkansia.