IRC-Galleria

Viikko on ollut kuin kierrätettävä tölkki. Tyhjä ja valmiina rutattavaksi, ainoana erona ettei kukaan vanhuskaan maksaisi tästä viikosta 15 Centtiä, jos sen hänelle lahjoittaisin. Tai no ehkä se myötätuntoani kummasti haalinut pappa kirjastossa. Avatessani oven hän kiitti kauniisti, viisasi kirjaston nurkalle ja tokaisi:
- " Tuossa on mun tyttöystäväni Aino, Se antaa mun polkea niin paljon kuin haluan."
Katsoessani sormen suuntaan, nojasi seinää vasten kulunut polkupyörä.
Ilmeisesti Pappa olikin polkenut Ainoaan kunnioitettavasti, sillä polvet olivat rauskana ja kävely vaivalloista, mutta elämäniloa ei oltu riistetty. Siitä riitti kovasti minullekin yhdelle illalle jaettavaksi. Toisin kuin jollain ihmisillä, jotka tekevät kaikkensa ja enemmänkin vaikeuttaakseen toisten elämää. Siihen osaan ei luontainen laiskuuskaan ole päässyt iskemään. Pahuus jos jokin saa ihmisen toimimaan. Se on ikuinen energianlähde, jolla varmasti Suomen kokoinen maa saisi sähköä koko vuodeksi ja melkein ilmaiseksi. Ei tarvitsisi kuin kestää pahaa oloa vuoden ajan, helppoa. Jakelupuoli kyllä hoituu.