IRC-Galleria

Elämäkertojen ahdistuneet ihmiskohtalot pitäisivät lohduttaa lukijaansa.Usein jää vain huomaamatta, että nämä sivujen sankarit kuolevat ahdistukseensa ennen vanhuutta.

Lyhyitä päiviä, pitkiä öitä. Ikkunasta tarkkailen, katselen kuin takaikkunasta, näkemättä muuta kuin mustan lehden lentävän kohti pikimustaa maata ja valokeilan, joka lähenee nurkan takaa sujahtaen luotina ohi, Bmw ,sanoisin..Mielenkiintoiset tapahtumat maanantaiyönä. Ehkä huomaan puun kasvavan. Puut ovat kuin suuria taiteilijoita; Niitä ei huomata,ennen kuin makaavat runkona maassa ja paikalla on aukea täynnä tyhjyyttä.



edessä kuva:

Reidar, vieressä vasemmalla Timo ja vastapäätä Kalle.


Pohjoisen henkien tapaaminen.

Protestoin härkätaistelua ja kukkotappeluita vastaan..

Tänään sen ymmärsin. Lihakset ovat heikkoja varten..

Vapaalla jalalla jälleen, kyllä raikas ilma maistuukin hyvälle jos sitä sekoittaa vodkan ja puolukkamehun kanssa...

Täytyisikö huolestua omasta identiteetistä. Ostin 70 litraa multaa ja 10 litraa lannoitetta, porkkanan siemeniä, sipulimukuloita, tilliä ja auringonkukan siemeniä. Kasvimaa kesäksi 2006- projekti on siis alkanut. Vielä kun löytäisi jostain halvalla siankusta, että porkkanat kaivautuisivat pohjavesiin asti, Eihän nuo kaupan paskat kannata edes raeruohoa, saati Golden delicious-sipuleita.Samalla reissulla poikkesin myös Nirunaru- nimiseen kauppaan, josta ostin kangasvärejä. Ehkä alan syömään punaista lihaa, etteivät pallot nyt ihan ala putoilemaan pitkin perunapeltoja..Tai ainakin voisin alkaa niitä sieltä etsiä.

hmmhmm...

Ehkä tarvitsisin harrastuksen..

Hiki.
Karhea pinta.
Ja huoli siitä, mitä ei vielä ole tapahtunut.

Aamusta asti alkanut Ginin juominen rauhoittaa sen ajan mikä on tarpeellista lisävarustuksen hankkimiseen..
Lumi kuitenkin sataa peittääkseen huonot muistot ja eiliset läikät baarin edestä.Lumi nollaa tilanteen. Lähdemme siis nollasta, pyrkimys ylöspäin muuttuu nopeasti innostukseksi ja haluksi pyrkiä eteenkin päin..hmmm se olisikin jotain uutta.

Tänään söin nuudeleita ja tonnikalaa.
En siis tänäkään päivänä näe ylitsepääsemätöntä nälkää.
Olen voittaja tässä suurten perkeleitten maailmassa, vaikkeivat he, värillisten papereitten omistajat sitä stressiltään näekään.

Eräs viisas henkilö on kirjoittanut: "Pelkään enemmän elämää aamuisin, kuin kuolemaa iltaisin."

Klo 13.15

Kahvikuppi ja paahtoleipä, jossa majoneesia. Hiukan aurinkoa terassilla ja pari sivua mielenkiintoista tekstiä. Kirjaimet ovat oikeassa järjestyksessä ja välimerkit rytmittävät ne erilaisiin sarjoihin, jotka luovat kauneutta ja lämpöä.