IRC-Galleria

Seinät osaavat puhua
Ypöyksilässä
Seinät voivat kiroilla
Ypöyksilässä

Katto kulkee peittona
Ypöyksilässä
Lattia makaa patjana
Ypöyksilässä

Naru tanssii kravattina
Ypöyksilässä
Metanoli pitää kädestä
Ypöyksilässä

Tunsin itseni hetken aikaa Jeesukseksi kävellessäni vetten päällä, kunnes railon kohdalla kuului särähdys ja muutuin hiireksi, joka tahtoi vain nopeasti pakoon ja jonka aistit terävöittyivät erityisen tarkoiksi. Kuulin jopa kaikkien paheksuvat ajatukset satojen metrien päästä ja näin eri värisiä petoeläimiä laukkaamassa avuttomien saaliiden kimppuun jossain kaukana täältä.

Vakstuukille kaatuneet kirkkaat pitää nuolla, ennen kuin kersat nousee aamupuurolle ja kouluun. Linjuriinkin pitäisi pienimmäinen saattaa, sillä eihän sitä yksin voi, Ville kertoo aina kaiken äidille ja sitten ei heitä enää näy, koska lupaus oli lupaus. Ei lasten ollessa täällä. Mitäköhän äitikin sanoisi, niin puolustanut minua ja luottanutkin. "Ei meidän poika enää. Aina se on ollut kovapäinen, mutta niin hyväluontoonen ja reilu.". Ja Anja, tätä se on kytännyt siitä päivästä asti, kun minuun haksahti, oikein suen vainulla, kuinka minuun ei voi luottaa. Sitä on toitotettu puol vuotta putkeen koko pitäjän poikki ristiin ja rastiin, jotta varmasti koko kunta tietää ja vahtii mimmonen lurjus raittia pitkin vaeltaa.

Elli ainakin on ollut aina isänsä tyttö, aina jalassa kiinni ja huutamassa... -"iti,iti,ota syliin", ja aina on isi ottanut. kantanut olkapäillä ja leikkinyt koppoti koppoti-leikkiä, vaikka kuinka on heikottanut ja pahaa tehnyt. Ja tässäkö kiitos. Ei, kyllä tämä tästä, hiukan vettä naamaan ja purkka suuhun,ettei Ville huomaa, Anja kuitenkin käskenyt vahtia, No niin, nyt puuronkeittoon ja kunnon voisilmä pitää

Sohjoinen silta, naapurin lehmä,
ja iänikuinen itku siitä kuka aloitti

Elämän pieniä iloja. Maata pää peiton alla piilossa ja kuunnella kun korviini karjutaan kauniita melodioita.
Olen syönyt tänään huonosti, varovaisesti naukkinut, kuin hiiri juustoa, aavistaen että näin hyvin esille katetussa ateriassa voi piillä ansa. Ehkä se johtuu vielä sunnuntain ylilyönnistäni. Join sixpackin hiukan alle tuntiin, juoksin baariin ja join yhtä mittaa niin kauan, että minut piti taluttaa pois. Tai no, pääsin mä ajamaan loppuyöstä vielä posliinirekkaa, muttei sekään tahtonut pysyä tiellä. Liukas oli se tie ja rekkani hatara.
Maanantain hikoilussa sitten istahdin suihkun alle, mutta vesipisarat tuntuivat liian teräviltä, joten vain huovan alle maatuminen tuntui miltei siedettävältä, kunhan muistin pysyä pois Haaveilu-kaapista, missä purkinavaajakin sijaitsee.
Tähän kohtaan kirjoittaisin viisaita ja henkeviä keskustelujani baarista, jos niitä muistaisin, nyt ne voidaan korvata katkoviivalla.

---

Sen minä muistan, kun kaadoin jonkun tytön juoman, jouduin ostamaan hänelle uuden. Eli olen muistanut olla herrasmies jollain kaukaisella tasolla.Niin ja Hra K. tilanteen. sen kaiken kömpelyyden.

Tänään sitten tuli/tulee naisten taitoluistelua.

End of story.

Make sanoi ettei pilkille saa mennä ilman kunnon varusteita, joten lainasin häneltä punaiset pilkkihaalarit ja taskumatin.

Maken mielestä on edesvastuutonta lähimmäisiään kohtaan olla edesvastuuton itseään kohtaan. Make tietää mistä puhuu, sillä hän ei itse aja koskaan autoa ilman turvavöitä ja huvipuistossa vierailleessaan hän pysyy tiukasti maan pinnalla päivitellen hurjia laitteita. Tupakkia Make ei polta ja alkoholiakin hän käyttää vain saunasta tullessaan, silloinkin vain yhden sielua valelevan, vaahtoavan keppanan, kuten hän itse aina sanoo.

Medicine! Medicine!

Tänään tajusin, että joku päivä aurinko nousee ilman että minä olen sitä todistamassa. Pienenä pyhäkoulussa peloteltiin sillä tosiasialla, ettei kukaan tiedä montako tiiltä kelläkin on jalkojensa alla ja joka päivä sieltä yksi häviää, näkymättömän karvaisen kouran uumeniin. Jos et tee parannusta tänään,huomenna voi olla jo liian myöhäistä ja joku päivä heräät tuonelasta, hirveistä tuskista, kunnes Jumala iskee maapallo-ihminen-projektinsa jäihin ja siirtää huonot ihmiset helvettiin ja hyvät ihmiset siipiensä suojaan. "Mikä kotka niin tekisi!?"-ajattelin. Näin painajaisia helvettiin joutumisesta monta päivää. Unessa olin aina kotini pihalla leikkimässä yksin pallolla tai polkupyörälläni kuvitellen ajavani formulaa ja tekeväni dramaattisen ohituksen viimeisen kierroksen viimeisessä mutkassa Shuumahherista, kunnes viereiseltä pellolta tuli musta hahmo kovaa vauhtia kohti, enkä päässyt pakoon. Jalkani olivat toimintakyvyttömät, märät vetelät keitetystä pastasta valmistetut ja hahmo oli nopea ja vikkelä, kuin aamuinen kärpänen ja se saavutti minut hetkessä, nosti päänsä päälle ja lähti takaisin tulipätsiinsä.Nenääni kohosi vain voimakas,kohoava rikinlemu ja sitten heräsin ja pelkäsin. Enkä löytänyt valokatkaisijaa tutulta sijaltaan.
Kiitokseni siis pyhäkoululle. Saitte minut tuntemaan rakkautta ja opetuksenne lähimmäisenrakkaudesta muistan vieläkin.


Lähimmäisenrakkaus on toisten ihmisten huomioon ottamista ja kunnioittamista. Se on myöskin tärkeä osa kristillisen kirkon opetusta ja toimintaa. Rakkauden kaksoiskäsky kuuluu seuraavasti:


"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, [--]
ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
(Matt. 22:37)

Nukahtaminen viinipöntön pulputukseen rauhoittaa. Tasainen rytmi, joka liukuu huoneeseen saa aikaan hentouden ja välinpitämättömän tunteen, jota harvoin saa vangituksi elävältä.

Viikko on ollut kuin kierrätettävä tölkki. Tyhjä ja valmiina rutattavaksi, ainoana erona ettei kukaan vanhuskaan maksaisi tästä viikosta 15 Centtiä, jos sen hänelle lahjoittaisin. Tai no ehkä se myötätuntoani kummasti haalinut pappa kirjastossa. Avatessani oven hän kiitti kauniisti, viisasi kirjaston nurkalle ja tokaisi:
- " Tuossa on mun tyttöystäväni Aino, Se antaa mun polkea niin paljon kuin haluan."
Katsoessani sormen suuntaan, nojasi seinää vasten kulunut polkupyörä.
Ilmeisesti Pappa olikin polkenut Ainoaan kunnioitettavasti, sillä polvet olivat rauskana ja kävely vaivalloista, mutta elämäniloa ei oltu riistetty. Siitä riitti kovasti minullekin yhdelle illalle jaettavaksi. Toisin kuin jollain ihmisillä, jotka tekevät kaikkensa ja enemmänkin vaikeuttaakseen toisten elämää. Siihen osaan ei luontainen laiskuuskaan ole päässyt iskemään. Pahuus jos jokin saa ihmisen toimimaan. Se on ikuinen energianlähde, jolla varmasti Suomen kokoinen maa saisi sähköä koko vuodeksi ja melkein ilmaiseksi. Ei tarvitsisi kuin kestää pahaa oloa vuoden ajan, helppoa. Jakelupuoli kyllä hoituu.

Alien vs Predator. Pedot taistelevat keskenään, kuka voittaa, jännitin. Voittajaksi selviytyi pedoista pahin, Nainen.