IRC-Galleria

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä, vastaus tulee
tässä:

Vähän aikaa sitten havaittiin, että minua nuorena vaivannut ADHD
on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden
Vajaus Häiriö.

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen
kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä
olevat postiin menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin,
joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä
tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos
ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla
laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi
postimerkki.

Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten
lähden
kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin
ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista
pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään.Huomaan, että kokis on
alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista
kastelua.

Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen
jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin
ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa
huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön
pöydälle.
Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen
kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on
keittiön
pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain
ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle.
Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen
pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla
liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole
tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei
ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut
autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen
todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja
olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta
ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus,jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!


VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA,
ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!