Nekrofilia miellyttää, se hengen vie mutta rakkaus on kypsää,
hän nurkan takana meitsiä kyttää, nähdäkseen, ja itseään lypsää,
hän on kuollut ja puiden juuri ja syy,
olet ien joka tuulettuu ja räjähtää,
joskus ruumiiden katseluun väsyy, ei niiltä lämpöä saa
eikä sanaa.
Ja taipeitasi liekit nuolee, älä vastaan tuu,
en kumminkaan vastaa,
älä kysy mikä minua vaivaa,
pysy pakastimessa minä lastaan laivaa.
Silmiesi huurre ei lämmittää voi,
suljen pakastimen ja sanon moi,
älä suihkussa itke ettei lattiat kastu,
lyö päätäsi oveen jossa lukee bastu.
Älä syytä ettet tule syytetyksi,
vaikka poikkean, on mulle yksi lysti
vaikka koko epäkeskovanne pyörii,
ja alla on tulinen anne.
Absoluuttinen Nollapiste - Rarmos Ybrehtar