IRC-Galleria

Olin liian innokas kuhertelemaan ja nyt on pronomiiniesseen deadline turhan lähellä. Silti, ajattelin tähän hiukkasen avautua internetin valopilkuista: natsielitisteistä.

(teksti on mesekeskustelusta kasaan revittyä, joten en ole pahemmin välittänyt koheesiosta. sinnittele, jos luet)

Kuunneltuani tuossa SinäPutkesta ukrainalaista, muuten hyvää musaa soittavaa, nsbm bändiä, uskalsin tsekata muutaman kommentin ja eikös siellä ollu näitä vitun nojatuolielitistejä puhumassa rajojen sulkemisesta ja "nationaalisosialismista" omista sukuelimelle haisevista luukuistaan.

Jotta tulisi selväksi: "national socialistic black metal" - yleensä lyyrikoissa on jotain arjalaishössötystä, mutta muuten on aika normia bläkkiä. Ne bändit joiden diggaajian kommenteista suivaannuin olivat Nokturnal Mortum(ukrainasta, aloitti normina bläkkinä) ja Drudkh(slovakiasta, loistavaa folkkia, osa jäsenistä jotain natseja), jotka eivät oikeastaan ole sitä hakaristiheviä, kun ovat slaaveja ja käyttävät muitakin teemoja, mutta tarpeeksi oikealla jotta yhdeksi yleisteemoista sopii kansallissosialismiaate. Puolustukseni kyseisten bändien kuuntelulla on se että en pahemmin välitä, musiikin ollessa kovaa ja kuunneltavaa, millaista homoa bändissä soittaa, muuten voisin pimahtaa esimerkiksi Carnival in Coalin ja NoMeansNo:n raiskausvittuilusta.

On se vitun kiva puhua veren pilaantumisesta ja maailman hitaasta turmeltumisesta kun voi tehdä sitä monta tuntia päivässä futaa täynnä olevalta koneelta jolla on 24/7 nettiyhteys jonka isä maksaa. Eihän nyt herranjestas esim näläkuoleman partaalla olevilla afgaaneille voi antaa töitä kun tulevat rotuvihaa ja sotaa pakoon. Nehän vittu voisivat vaikka naida meidän naisia(joille ei tuoliin juurtunut rasvamaksa kelpaa) ja viedä meiltä työpaikat joita ei kyllä kukaan haluakaan! Saattavat olla homojakin vielä! Hail Vikernes! Sitten se saatanan natsiaatteen piilotus jonkun kansallissosialismin eufemismin alle: Jos inhoat maahanmuuttajia, kuuntelet sniperiä ja kristallnachtia ja tykkäät "puhdasverisistä assyarialaisista(lol, totaly arian!!1) vivahteista" niin et todennäköisesti välitä pätkääkään esimerkiksi sisäpolitiikasta tai pako- ja paluumuuton tuomista ongelmista vaan olet simppelisti vain elävä läjä coproliittiä. Tukehdu siihen vitun hapankaaliin.

Niin, SinäPutkessa ei vain viitsi tapella kun joutuu sitten kestämään pikku-sturmgeisteja profiilissa ja muutenkin jo vaikeassa commentary-systeemissä.

En viitsi edes aloittaa galtsun whitepower-amiksista. Se on kiva kun saa valita niissäkin tappeluissa kolmen kusisen vaihtoehdon väliltä: tosiuskovaiset kusipääkristityt jotka ei näe kirkkoa herralta, nojatuolielitistit jotka unohtaa pillkunsa tai sitten ne vitun hondanatsit. Yksin jäädessä se pieni ihminen vain jyrätään. Toisaalta, elitismi on ihan ok, olen sellainen itsekin, mutta ne argumentit vain yleensä hajoaa siihen että toisten näkökulmat koetaan jo oletuksena alempina.

Voi vitun internet, saatana. Muuten metsiin vuolemaan puukulleja ja myymään porkkanaa saatananpalvastelijoille.

paskahätä

"Bless the maker and his water."

Torstai-iltana omistauduin empiiriselle testille: Olisiko mahdollista kirjoittaa teoreettisen kieliopin
essee kauniimman osapuolen lukaalissa ja saada vielä hyvää jälkeä aikaan...

Hypoteesi: Kirjoita luonnollisesti -kin/-ku anaforisesta referenssistä ilman että unohdut kyhnäämään joka kolmas minuutti.

Aikaa: 3 vuorokautta, paikka: Armonkallio

Tulos: ei niin mitään.

Awesome: http://en.wikipedia.org/wiki/Rasmus_Fleischer

Analysoituani tuloksia pitkään itsekseni ja laboratorioni hemaisevan henkilökunnan muuassa, koin lähes epifaanisen ilmestyksen: En välitä vittuakaan. Vox Vulgaris? Pikemminkin Max Vulgaris! Ja missuksestani ei sen enempää. Tuoreudesta ja laadusta tinkimättä, und so.

Ida tekee minusta kokonaisen ja rikkinäisen, en ymmärrä vieläkään reaktioitani, mutta pari torstaita sitten onnistuin ehkä tarraamaan palaseen koko totuudesta. Muistan että pohdittuani kaverini berberiveistä pikkutunneilla, armottoman saamattomuuden ja deadline-paineen tuoman unettomuuden karvaisissa mutta hellissä kourissa, jokin naksahti hetkellisesti paikoiltaan ja kummastuin. Edellinen viikko oli koostunut lähinnä vätystelystä ja itsesäälistä, kummatkin aika outoja konsepteja allekirjoittaneen kohtalaiselle egolle(ahihi), ehkääää primäärimpänä ongelmana aikuistumisen kohtalainen vaikeus. "Miten helvetis voin ees hakee töitä, ku cv näyttää nollaa ja kaiffari interviu-pöyän takana kattoo mua kuin pientä aikuista, saamatont sellaista?" ja "Voi vitun kristityt!".

Yhtäkkiä saavutin valveunen apeksin ja tajusin jotain joka älykkäämmille ihmisille tulee varmasti itsestään: Itsekunnioitus ja miehuus perustuu siihen että:

a)käsittää itsensä aikuisena ja käyttäytyy sen mukaan, vähät siitä että on rastat ja/tai transmetropolitan-tatuointi vasemmassa kiveksessä

b) vaatii aikuisuutensa tunnustusta "oikeilta" aikuisilta, eli ei pidä vastapuolen vehjettä suussaan

sillä yhteiskunta on valitettavasti naparetkeilevä, eli bipolaarinen. Olet joko aikuinen tai lapsi. Edeltävällä on rakennettu, konstruktoitu, auktoriteetti jälkimmäisen kaikkien kokemusten ja mielipiteiden yli. Mieti opettaja-oppilas-suhdetta...Kumpi puhuu ja kumpi kuuntelee? Entäs työnantaja-duunari-suhde sitten? Käsi ylös kaikki jotka kaipaavat isähahmoa heti kotoaan lähdettyään, kun tulevaisuus on antivarma ja entinen talloo varpaille!

Aikuistumiseen kuuluu se että vakuuttaa kanssaolevat omasta auktoriteetistään, asemastaan tasa-arvoisena keskustelussa, elämässä, yhteisössä yleensä. On eri asia miten kukin saavuttaa tällaisen aseman, mutta lähtökohtana ei pitäisi olla se että koettaa imitoida edellistä sukupolvea ja ajelee lettinsä pois, vaan se että jatkaa heidän työtään, vakuuttaa aikuiset siitä että ihminen eikä paijattava pää. Jakaa vastuun samanarvoisena kokijana ja toimijana. Vitsi on siinä että "aikuiset" koettavat joka käänteessä potkia lankun hirttolavan alta, koska heilläkin on vastaavaa valtaa käyttävä kaiffari jossain joka kamppii ihan yhtälailla ja jonka ainoa näennäinen oikeutus on se että lusikka on kultainen ja siinä sokrua.

Tottakai, itsensä tunnustaminen manttelinperijäksi vaatii toisinaan ulkoista tunnustusta. Ystäviä, sellaisia joille voi valittaa siitä piti Knight's Talesta tai siitä että toisinaan ajattelee omasta sukupuolestaa kaihoavasta, eikä samalla riskeeraa molemminpuoleista luottamusta. Minulla on muutama tällainen kunppani, mutta prosessi taitaa loppujen lopuksi vaatia Ida-Maijan saavuttaakseen tulosta, kiitos. Lapsi en ole, en varmaankaan aikuinenkaan, mutta koetan haastaa bipolaarisuuden rakenteen matkalla jälkimmäiseen.

Itsekunnioituksen etsintä: The Paluu, voi jösses.

aijuu, heräsin päikkäreilt, tekee mieli tonnikalaa, on vähä höntelö olo, aikauhee taidan kuunnella yökalaa niinq. Voiherranjestas saatana.