Mulla on kyllä vuosisadan pahin (alku-)syysflunssa. Yöllä sain ehkä pari silmäystä nukuttua, koko ajan piti aivastella ja niistää. Ja äiti vaan yrittää koko ajan morkata, että se tuli sillon ja sillon kun olit puolialasti lenkillä ja minähän sanoin että... Pablo on onneksi tullut lohduttamaan mua joka välissä. Aamulla kun makasin sängyssä, se möngersi mun peiton alle. Siellä se sitten venytteli ja lopuksi vierähti lattialle, raasu >: Sitten se tuli ihan mun kylkeen kiinni, paras mies ♥ Nyt se tuli mun syliin istumaan ja hurisemaan. Se on kasvanut niin isoksi, etten kohta edes jaksa nostaa sitä.
Tänä viikonloppuna piti tehdä kauheasti kouluhommia, mutta arvatkaa olenko jaksanut avata yhtäkään kirjaa. (Paitsi "Muumilaakson marraskuun":n) Kaiken mahdollisen pirteän mieleni olen käyttänyt joko koneella istumiseen tai telkun katsomiseen. Jes.