Olen jo toista päivää poissa skuulanista. Mutta minkäs teet, ei minulla koulussakaan olisi mitään virkaa kun koko ajan vaan menee ääni ja tulee kauheita aivastuskohtauksia. Huomenna voisin sinne ehkä jo raahautua, en kestä olla enää sisällä. Enkä kestä olla erossa mun möllipääkavereista >>:
Haluaisin oppia tekemään ranskanletin. Tai enhän mä kyllä osaa tehdä vielä tavallistakaan lettiä, äiti tekee aina mulle. En vaan ymmärrä, miten joku osaa väkertää itselleen jonkun letin niin ettei näe sinne missä se letti on valmistumassa. Osaan laittaa itselleni vain ponnarin ja sekin menee usein liikaa oikealle tai vasemmalle, surullista.
Eilen opin uuden ilmaisun ruotsista: pö om pö = pikkuhiljaa, vähitellen. Nuo piti mua eilen vissiin tosi kuumehouruna, kun mun ilmaisu kuulosti vissiin "Pöö _on_ pöö on pikkuhiljaa!":lta.