Pablo täytti tänään puoli vuotta, muistin sen vasta äsken. Tai äiti muisti. Tulee pian itku kun se on niin iso jo :< Se hiipii nykyään mun viekkusiin nukkumaan niin huomaamattomasti että säikähdän kun se alkaa purra mun varpaita.
Huomenna Jyväskylään, mahtaapi olla kuiva reissu. Onneksi mulla on nyt soitin täynnä Damien Rice:a ja The Cure:a, ehkä selviän ainakin matkoista. Ja pahinta tässä on se, että mun pitää herätä KESKELLÄ YÖTÄ kun 06:15 lähtee linkka koululta. Miksi elämä on niin kurjaa? ;__; Angst. Tänään onneks meditoin Ellun luona hetken sen meditointityynyllä, niin johan helpotti :)