IRC-Galleria

Volkswagen-miehen tyypillinen talviaamu:

Avain ei mene lukkoon koska se on jäässä. Volsumies kaivaa lukkosulan taskustaan ja ruiskuttaa sitä lukkopesään. Sillä ei ole muuta vaikutusta kuin se että oveen lukon alapuolelle muodostuu helmaan asti rasvainen vana joka pysyy siinä ainakin kevääseen saakka.

Jos käy säkä niin volsumies saa kammettua takakontin auki ja kapuaa autoon perse pitkällään.

Mutta kun takakonttikin on jumissa, volsumies hakee vaimon föönin ja sulattelee lukkoa sormet kohmeessa ja lukkosulan tahraamina.

Vihdoin avain menee lukkoon, joskaan avaimen kääntäminen ei avaa ovea koska itse lukkolaite on jäässä ja pyörii tyhjää.

20 minuuttia lisää fööniä lukkoon ja vihdoin ovi aukeaa. Tai tarkemmin ottaen vain nuppi nousee.
Ovi ei siis aukea koska oven tiivisteet ovat jäätyneet kiinni.
Volsumies tempaisee rivakasti jolloin ovi aukeaa, tiiviste repeää ja oven helmassa rusahtaa.

Tässä vaiheessa volsumiehen vitutus on saavuttanut kliimaksin joka tosin saa vielä buustausta kun volsumies vetäisee oven kiinni. WTF! Ovi ponnahtaa kuin taikaiskusta auki. Vaikka fööniä annettiinkin niin lukossa sulanut kosteus on ovea tempoessa ehtinyt jälleen jäätyä ja mekanismi on jumissa.

Volsumies on jo pahasti myöhässä ja hän karauttaa matkaan pitäen ovea kiinni vuoroin oikealla ja vuoroin vasemmalla kädellään.

Työpaikan pihaan päästyään volsumies kapuaa ulos ajokistaan ja laittaa oven kiinni. Ovi toimii moitteettomasti koska auton lämpö on sulattanut lukon.

Vituralleen vääntynyt oven helma on pienin volsumiehen murheista sillä pitäähän hänen vielä päästä kotiin. Eikä vaimon föönikään ei ole matkassa...