Minun Elämäni on pudonnut
Läpi kylmän kolon
Kymmenen kylmää seuraavat
Muistot minua piinaavat
Tunteet raiskaavat
Tunnen kosketuksen
Kuoleman katsauksen
En näe valoa
En tunne iloa
Kymmenen kylmää vietän
Itsekseni
Pohdiskellen
Elämän etuja
Kuoleman katuja
Tunteeko kukaan samanlailla
Tälläistä tunnetta sisällä
Kipu se lohduttaa
Tuntuu kuin kaikki katsoisivat
Kukaan ei silti tunteitani tiedä
Viha ei auta
Suru ei seuraa
Kateutta en tunne
Lopulta itken nurkassa
Masentaa nämä vuodet
Kymmenen kylmää vuotta
Jos edes rakkauden kokisin
Jos edes ystävän todellisen saisin
Olisin sisältäkin iloisempi
Ulkoa paljon virkeempi.