IRC-Galleria

nyt pörisee.

Vaikka pääni on turta rauhoittavista,
en siltikään pääse eroon ajatuksiltani.
Olen parin viikon ajan herännyt keskellä yötä,
kylmästähiestä märkänä ja joka kerta saman painajaisen takia.
Mutta eihän se ole painajainen, koska elämähän meni niin.
En enää näe peilistä kuvaani, vaan näen Kapen kasvot omieni tilalla.
En erota enää todellisuutta ja unta toisistaan,
ehkä olen tälläkin hetkellä nukkumassa.

Mitkä kaikki kuvat päätyvätkään väärien ihmisten käsiin:D:D

Haista paska, meijän piti vielä varastaa alko ja apteekki.

- Halme kuollut?
- Ei.

Mutta miksi en omista mitään?

Kiinnostaa niin paljon että tapan.

En ole ylpeä itsestäni, enkä teistä.
Olo on ihan helvetin positiivinen.
Päässä pyörii jos jonkinlaisia ajatuksia,
enimmäkseen paskoja, luovuus on kuollut.
Mutta onneksi niinkuin minulle aina sanotaan
"elämässä on paljon muutakin kuin alkoholi",
se on totta ja se on auttanut, ainakin minua.
Teistä en niinkään välitä, kuolkaa vaikka kuppaan.

Taas on yksi vuosi vaihtunut toiseen.
Olo ei tunnu yhtään sen erikoisemmalta kuin toissapäivänäkään.
Vuoden vaihtumista on juhlittu ja taivaalle on ammuttu miljoonia tonneja paskaa ja tietenkin se mikä menee ylös tippuu myös alas,
tai ainakin se mitä siitä on jäljellä.
Nyt sitä valtavaa paskan määrää joutuu katsomaan taas monta viikkoa,
voin vain kysyä onko tässä touhussa minkäänlaista järkeä?

Nyt on ihana ja hyvä olo,
niinkuin on mulla nenässä kolo,
sinne imeytyy jos jonkin laista,
yleensä valkoista ja puuterimaista.