Tuntuu siltä ku viimesin viikko on ollu sellast et oon eläny vähän sumussa, eiliseen asti.
Johtu varmaan siitä et jännitin nii kauheesti sitä et pääsenkö siihen lukioon mihin halusin, ja oon sen johdost ollu ihan kurko päivät putkeen.
Mulla on myös keskiviikosta alkaen ollu kurkku ihan ÄLYTTÖMÄN kipee ja nieleminen on sattunu ihan ÄLYTTÖMÄSTI.
Oon suurin piirtein heränny ja tuijotellu telkkaria koko ajan, tai oikeestaan seinää telkkarin takana.
Ees kännykkää en oo jaksanu katella, tiesin koko viikon et säästän vaan ihmisiä jos jätän ne rauhaan, on koko ajan potuttanu nii hulluna. No, teatteriharjotuksiin sain kuitenki itteni raahattua, ja siel on kyl ollu aina tosi kivaa, mut silti ajatukset kulki koko ajan sitä rataa et "mitä jos en sinne pääse.?!??!". Teatteriharjotusten takia jouduin myös perumaan muita menoja, harmittihan se, mut pakko oli, nyt ku ruvetaan toden teolla harjottelemaan.
Onneks on ihana perhe, sen oon todennu monesti kuluneen viikon aikana. <3
Eilen sit jotenki taakka vihdoin keveni ja kurkkuki rupes olemaan paranemaan päin. Sain jopa taas etittyä jypin esiin ja pitkästä aikaa turisinki siihen puol tuntii. Nyt olo onki jo sitten aikalailla priima ja voin alkaa viettämään lomaa ihan kunnolla! :)
Anteeks et oon joskus peruna. Nyt oon Undis.
:))))))))))))))))))))