IRC-Galleria

Istuin eilen Järvenpään mäkin ulkopuolella penkillä ja puhuin kuumeisesti puhelimessa Camillan kanssa, kun ilokseni ja onnekseni paikalle sattui pari "lievästi" humaltunutta reikäpaitaista keski-ikäistä miestä (pultsareita toisin sanoen). Ihanastihan minä istuin siinä KESKELLÄ sitä pientä penkkiä suuren kassini kanssa ja hehän istuuntuivat oikein kivasti molemmin puolin minua.

Ei siinä mitään, keskustelu Camillan kanssa vei huomioni heistä täysin, tai ainakin siihen asti kunnes oikealla puolellani istuva tarttui minua kovasti kädestä ja rupesi höpisemään jotain siitä että olen lähes yhtä ruskea kuin hän. Sitten alkoi vertailu, hän vertaili käsiämme ja höpötteli omiaan, kuuntelin aina välillä ja yritin vetää kättäni pois hänen kovasta otteestaan ja jutella Camillalle samaan aikaan. Kohta hän rupesi kyselemään että mistä olen moisen rusketuksen hankkinut.

Selitin hänelle nopeasti että etelästä ja että minulla on älyttömän tärkeä bisnespuhelu meneillään, eikä hän missään nimessä saisi häiritä minua tämän tärkeän puhelun aikana. Puhuin kuuroille korville. Langan toisessa päässä Camilla oli tukehtua nauruun kun kuunteli sentin päässä naamastani tarinoivaa ukkoa. "PEKING PEKING" mies rupesi sanomaan kovaan ääneen. "BULGARIA" tokaisin jo hiukan ärtyneenä, kun en saanut puhua elämätärkeää asiaa Camillan kanssa. "LÄHETSÄ MUN KAA PEKINGIIN?" torvi kysyi ja laittoi JALKANSA SYLIINI (!). Se oli karvainen. "NO EN KYLLÄ. KIITOS VAAN" sanoin ja nousin ylös lähteäkseni. Yey, hienoa, käteni oli vieläkin tämän kaljanhajuisen ismolaitelan otteessa. No, riuhtaisinpa käteni pois ja sanoin että "ÄITI ODOTTAA. MÄ MEEN NYT PÄIVÄKOTIIN."

"SÄ OOT IHANA TYTTÖ, TIESITSÄ SEN?" yypertorvi kysyi vielä. "TIETYSTI TIEDÄN. OON IHANIN IKINÄ"
vastasin ja lähdin kovaa vauhtia pois. Seuraavan nurkan tullen käännyin ja jäin tirskumaan ja yököttelemään pahalle haisevaa kättäni. Missä lie senkin miehen handut oli ollu. Mikä kokemuksien kokemus.