Niin mä kerran tieni aloin,
niin mä kuljen: paljain jaloin.
Avohaavat syvät näissä
ammottavat kantapäissä.
Rystysihin joka kiven
jäänyt niist on verta hiven.
Mutta niin kuin matkan aloin,
päätän myös sen: paljain jaloin.
Silloinkin kun tuska syvin
viiltää virkan: Näin on hyvin.
Tapahtukoon tahtos sinun,
kohtaloni, eikä minun.
-Uuno Kailas