Neljästoista joulukuuta.
Siitä se alkaa, tänä vuonna.
Piparit uunissa ja lasit jäässä.
Hymy korvilla ja tonttulakki päässä.
Tykkään ihmisistä ja eläimistä,
joulua minä rakastan!
Sieltä se juoksi,
pellon poikki.
Kauas pois
oli määränpää.
Vaan päättyi matka lyhyeen,
tuli reikä sydämeen.
Naapuriin asti
ei äidinrakkaus riittänyt.
Kummastelee maailman ihmeitä, sitä kuinka sellaisen ihmisen jota nähnyt ei ole hetkeen, voi oikeastaan tavallaan vain jotenkin unohtaa.Vaikka joskus aikoinaan se ihminen ajatuksista pysynyt pois ei milloinkaan.