IRC-Galleria

Poimin metsässä marjoja ja mietin sitä mitä eilen tapahtui.
Mietin sitä eilenloppuillan ja yön.
Mietin sitä nyt ja ehkä vielä kauan.
En tiedä mitä tapahtui mutta en pane pahakseni sitä lainkaan.
Etkä sinäkään, et. Tiedän, tiedän sen.
En kuitenkaan myöskään vedä siitä mitään johtopäätöksiä, en yhtään mihinkää suuntaan.
Että älä turhaan stressaa, se ei sovi sinulle.
Kaikki on hyvin näin, en vaadi sinulta enempää.
Ja kiitos, sen haluan sanoa.

Tiesitkö, että juuri sinua sillä hetkellä tarvitsin?!?
En tiedä, mutta valitsit oikean hetken.
Kiitos siitä kuuluu sulle, olit lohdutus mulle.

' Kato mua silmiin ja tsiikaa mun ilmettä.
Sä joko ymmärrät elekieltä, tai et tajua mitä mä oon.
Ei sitä voi pukee sanoiksi, mieti paljonko sellaset sanat satuttais!
Ei sitä voi lausua ääneen, se ei sovi lasten korville.
Kato silmiin, et sä muuten koskaan ymmärrä.
Joko sä ymmärrät tai et, siihen ei oo muita vaihtoehtoja.
Jos et ymmärrä nyt, et ymmärrä ikinä. '

Musta ei ikinä tullu sitä mitä halusit, mä tiesin sen jo syntyessäni.
Nyt vaan tiedän että oon tyytyväinen, vaikket sä niin mä, Mä kuitenkin olen!

*Katokin ettet satuta sitä saatana*

Korvia särkee, tuntuu kuin pää räjähtäisi.

Tuntuu siltä ettei ole muuta kuin se ääni.

Se ääni nostaa karvat pystyyn ja saa sinut kalpeaksi.

Se ääni ei anna armoa, ei heikoillekaan.

Se katsoo suhun niillä sen harmailla, tummanharmailla silmillänsä ja kiroaa sun nimeäs.

Tajuatko mitä paskaa tämä on ?

Mä olin iloinen, hetki sitten tajusin kuitenkin että loukkasinko sinua taas?
ei ollut tarkoitukseni, ei tosiaan!
Tiedän kyllä loukanneeni jo tarpeeksi, hieman liikaakin.
Olin iloinen kun sain taas puhua kanssasi, silti pelkään että loukkasin sinua.
Ei ollut tarkoitus tietenkään.
Tälläkertaa en ollut tarkoituksella vittumainen, vaikka joskus ehkä olin.
Sekin johtui vain katkeruudesta, ei muusta.
Johon siihenkään ei ollut minulla mitään oikeaa syytä.
Vihannut en oo sua koskaan, rakastanut oon joskus.
Nytten rakasta enkä vihaa, mutta välitän aina.
Sillä tiedäthän sinäkin sen että kun jotain rakastaa, se on sydämmessä aina,
jos ei muuta niin muistona.
Ei sellainen lähde tahdonvoimalla eikä vihan väkivallalla.
Ei yhtään millään.
Ja jos tottapuhutaan..
Niin en minä halua että se ikinä lähteekään.
Sillä haluan muistaa sinut ikuisesti, sen verran välitän.
Melko paljon siis kuitenkin.

että mun aivot on tainnu jäädä narikkaan.. tarttuvaa sorttia meinaan.. ;)

En oo yhtään varmaan mutta oon tainnu puuhun jaa :DDDD

Kylminkään viina ei voi viilentää paloanne :DDDDDDDDD