Äsken yritin vähän askarrella, mutta liima vihaa minua. Minun paksut ja rumat nakkisormeni pilaavat tarkkaa sormityöskentelyä vaativat tarvikkeeni heti alussa, eikä mikään onnistu niinkuin haluaisin. Liima tarttuu kaikkialle, paitsi liimattavaan kohtaan ja leikkaan saksilla ihan väärän muotoisia kuvioita. Kiukkusolut päässäni aktivoituvat. Ne menevät yhteen kohtaan aivoissani - kaikki ne kolmetoista, jotka siellä asuvat - ja muuttuvat kirkuvanpunaisiksi. Ne huutavat kuorossa: "LOPETA ASKARTELU!"
Nyt minä odotan Johannaa. Me ehkä askarrellaan vähän yhdessä, mutta aion minä keittää kahviakin. Mulla on myös pullaa. Isoäidin pitko. Paras. Syön sen yksin. Tai en. Annan puolet Johannalle.