Tänään mulla on sellanen päivä, että tunnen oloni toooooosi tyhmäksi. Oon jotenkin vajaa. Vajaa silleen niinku olis ostanut ison kokislaitin, mut siinä oliskin vaan sitä vaahtoo, eikä ollenkaan juomista. Tai sit siinä olis liikaa jäitä niin että ne täyttäis puolet mukista ja tekis lopulta sulaessaan kokiksesta pelkkää vedensekaista litkua.
Kello 10.34 töissä nieleskelin pari kyyneltä tänään. Osittain siksi, etten osaa sanoa koskaan ei ja osittain siksi, että muut ihmiset pelottavat minua. Ajattelin, että vielä täytyy kestää seitsemän tuntia ja sitten pääsen kotiin turvaan itkemään. No eihän mua sitten enää itkettänytkään, kun pääsin kotiin. Mieli parantui jotenkin kummasti tai ehkä minä vain vahvistuin päivän aikana. Ei harmittanut.
Voin aina tunnustaa, että olen huono ihminen ja teen kaiken huonosti. Jopa silloin kun olen ollut poikkeuksellisen kiltti ja mukava, enkä edes ole tehnyt kaikkea huonosti. Silloin pyydän vain anteeksiantoa ja hyväksyntää. Se taitaa olla tosi idioottimaista.