mun äitin varpaankynnessä on vieläkin kynsilakkaa, jonka minä taiteilin joskus elokuussa. ja nyt on jo tammikuu! se on superlakkaa, jonka laittoi supertyttö, joka muutti supermaahan, jossa on välillä kivaa ja välillä ei.
kertakäyttömopit ovat oikeastaan aika käteviä. Vaikka alussa ne ovat kohtuuttoman märkiä niin että saippuavettä liruu pitkin poikin pienenä (mutta silti voimakkaana) purona - aivan kuin ensimmäisenä kevätpäivänä, kun rännistä juokseva vesi on vielä hieman peloissaan.
eilen suutuin vähän nuuskamuikkuselle. se oli jotenkin niin töykeä ti-ti-oolle. vaikka olihan se ti-ti-oo tavallaan aika ärsyttävä. luin siis jälleen kerran tarinan nimeltä vårvisan. ja koko ajan kuulin korvissani miltä ti-ti-oon ääni kuulostaa suomeksi.
yhtenä päivänä minä taas katosin. hetkessä olin poissa paikalta, enkä loppujen lopuksi edes tiennyt olinko koskaan paikalla ollutkaan. kai minä silti olin ollut.