18.01.2008
Herra Talven synkkä tammikuu
Herra Talvi asteli ajatuksissaan pihamaalla. Hänestä oli suorastaan naurettavaa, että nyt oli muka tammikuu, vaikka lumenhippustakaan ei näkynyt missään ja lämpötila keikkui kymmenen astetta plussan puolella. Häntä hieman huolestutti, sillä hän tiesi, että lumeton ja lämmin talvi saisi hänet masentumaan. Aamuisin herra Talvi ei millään jaksanut herätä kohtaamaan pimeää maailmaa, vaan kietoutui pehmeään peittoonsa yhä tiukemmin herätyskellon vaatiessa häntä nousemaan ylös. Kun Rouva Talvi huuteli miestänsä aamupuurolle, oli kuin Herra Talvi ei olisi kuullutkaan ja niin saapumatonta syöjäänsä odottanut puuro viimein jähmettyi kattilan pohjaan kovaksi köntiksi, jonka rouva Talvi sitten syvään huokaisten heitti menemään.
Mutta herra Talvi ei voinut olotilalleen mitään. Häntä ei vain kiinnostanut mikään. Hän tunsi pahaa mieltä myös rouva Talven takia, sillä ei hän tahallaan ollut niin hankala ja jättänyt aamupuuroa syömättä ja saranoiltaan pudonnutta ovea korjaamatta. Herra Talvi olisi halunnut kertoa rouva Talvelle, että tämän huolenpito ja rakkaus merkitsivät hänelle enemmän kuin mikään muu koko maailmassa, mutta tuollaisten asioiden kertominen ei ole maailman helpointa.
Herra Talvi istahti pihakeinuunsa, sellaiseen kaksiosaiseen, jota voi keinuttaa yksinkin, jos menee seisomaan keinun keskellä olevalle puutasanteelle ja liikuttelee jalkojaan vuorotellen molempiin suuntiin. Herra Talvi päätti kokeilla vieläkö hän muistaisi lapsuuden taidot ja osaisi liikuttaa keinua yksikseen. Haparoiden hän meni puutasanteelle ja alkoi varovasti liikuttaa keinua jaloillaan painaen. Hymy ilmestyi hänen kasvoilleen ja keinun vauhti koveni koko ajan. Herra Talven päässä alkoivat liikkua paljon mukavammat ajatukset. Onnelliset lapsuusajat, ne talvet joilloin vielä oli lunta ja pystyi tekemään lumienkeleitä. Herra Talvi tunsi olonsa parantuneen hitusen, kun hän istuutui takaisin keinun istuimelle.
Rouva Talvi oli seurannut miehensä puuhia keittiön ikkunasta ja hymy oli noussut hänenkin punaisille poskilleen. Yhdessä he kyllä selviäisivät mistä vaan.