IRC-Galleria

koti on hiljainen, kun työnnän avaimen lukkoon, pyöräyttelen sitä pari kertaa ensin kaksi astetta oikealle ja sitten yhden vasemmalle. vain ylikierroksilla käyvä jäätynyt lämpöpumppu laulaa epävireisesti eilen ikeasta 29:llä kruunulla ostamalleni punaiselle pöytälampulle (jonka varjostin on jo haljennut), sohvalla löhnöttävälle vaatekasalle ja lattialla törröttävälle likaiselle mukille, jonka pohjalle on jämähtänyt kolme tilkkaa kuivunutta kaakaota. öisin tuo möly estää minua nukkumasta, jolloin mulla on kaks vaihtoehtoa: joko sammuttaa lämpöpumppu tai paleltua sänkyyn. jokaisena yönä tällä viikolla olen valinnut jääkalikoitumisen. yöpöydällä lepää kaksi pureskeltua purkkaa.

heittäydyn takki päällä ja kengät jalassa sohvalle, avaan telkun ja tietokoneen. suren vanhoista voipaketeista täyttyvää jääkappia ja mietin niitä lihapullia, jotka ovat lilluneet ylimmällä hyllyllä yli kaksi kuukautta. mieleeni tulevat väistämättä myös murheelliset porkkanat, jotka sijoitin ostopäivänä kolmen vanhan jukurttipurkin taakse, enkä ole nähnyt niitä sen koommin. ystävyys ei lämmitä minua juuri nyt. ei sillä tavalla kuin se lämmitti eilen, kun istuin ystävän vieressä vänkärinpuolella kertomassa elämäntarinaani ja ojentamassa juomapulloa aina silloin kun toinen sitä pyysi. ystävän kanssa vietetyn kivan päivän jälkeen tuntuu ikävältä palata yksinäiseen asuntoon. tekisi mieli pitkittää eron hetkeä, hypätä syliin, anoa turvapaikkaa ystävän luota tai ainakin saada varmuus siitä että pian nähdään taas. viihdyn yksikseni ja olen tyytyväinen elämääni mutta liika yksinolo turruttaa pään, sekoittaa ajantajun, tekee apaattiseksi ja alkaa itkettää.

bussissa poika piirteli sormella kuvioita likaisiin ikkunoihin. minä kannustin norjaa hiihdossa.