IRC-Galleria

83-vuotiaana en ole katkera. olen hyväksynyt sen, ettei kukaan taluttanut minua alttarille morsiamenaan ja että kolan kittaaminen on syövyttänyt hampaani kokonaan (tämä tapahtui jo ennen vuotta 2020). vuodet ovat kuluneet nopeasti. aina sitä ei itsekään usko olevansa 83-vuotias. sen muistaa useimmiten vain silloin, kun yrittää kiivetä tiskipöydälle tai potkaista lumikimpaletta keskellä tietä - ei se vaan kiidä yhtä pitkälle kuin ennen. olen alistunut vuosien painon alle. en muista mitään. en edes sitä vähää, minkä muistin 25-vuotiaana. minulla on eriparisukat ja mielettömät määrät vanhaa ruokaa kaapissa. nykyään ei tee mieli edes vaahtokarkkeja, ne tarttuvat tekareihin vielä hanakammin kuin omiin hampaisiin. kummityttöni on 66-vuotias, ei mikään ihan nuari flikka. tuntuu oudolta ajatella sitä päivää, kun pidin sitä puolimetristä mötkälettä ensimmäistä kertaa sylissä. ei se enää tule syliin, mutta kyllä me aina halataan, kun nähdään.

minusta ei sitten koskaan tullut mitään. vietin elämäni pääosin tuuliajolla, joskin löysin muutamia satamia, joissa levähdin joskus hetkisen. 34-vuotiaana menin lastenhoitajakurssille, mutta en tehnyt niitä hommia päivääkään.

päällimmäisenä mielessäni ovat lapsuusmuistot: lestijärvi ja kesä. kun vuorotellen saunottiin ja polskuteltiin järvessä pikkuserkun kanssa mökillä vuorokaudet läpeensä ja ajettiin polkupyörillä mökkitietä hurjaa vauhtia niin että koko kroppa hytkyi puunjuurten yli pyöräillessä. me uitettiin grillimakkaroita löylyvedessä ja sitten syötiin ne. minä söin pikkuserkun makkaran kuoret, kun se ei itse tykännyt niistä. "sinä oot niinku joku koira", sanoi iskä. söin iskänkin makkaran kuoret.

kynsiä pureskelen edelleen. lopetan joka maanantai aloittaakseni tiistaina uudelleen.

en tietenkään ole välttynyt suruilta elämässäni. ei kukaan tämän ikäinen ole! mutta niistä en halua nyt kirjoittaa...

usein mietin, että tämäkö oli minun elämäni. en tunnista itseäni. on kuin joku vieras eläisi ruumiissani. se vieras tekee asioita, joita minä en tekisi. näen itseni vierain silmin, enkä aina pidä näkemästäni.

luulin, etten pelkäisi niin paljon vanhana. totuus on, että pelkään enemmän kuin ikinä.