ällöttävää pyytää apua, olla riippuvainen jostain toisesta
nolottaa ottaa apua vastaan
ikuinen kiitollisuudenvelka roikkuu kiinni kantäpäässä kuin rakkolaastarin liimaan tarttunut nöyhtä: vaikka itse laastari on irrotettu jo aikoja sitten, ei musta lika lähde missään pesussa
pakko selvitä yksin
tuntuu etteivät ylistävät sanat milloinkaan riitä: no kiitos nyt vielä kerran, tää oli oikeesti ihan liikaa, kiitos tosi paljon
niin väsynyt olemaan yksin, ettei edes itselleen myönnä
minä en suostu olemaan heikko - be strong, beeeeee strooooong
varma tunne siitä, ettei koskaan tule ketään
ei koskaan, ei ketään
Uusimmat blogimerkinnät
- Harhaa 30.05.
- Parsakaali-kinkkupiirakka uupuneen pyllynläm... 06.05.
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (2)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
-
▼
2010 (49)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ syyskuu 2010 (3)
- ▶ elokuu 2010 (4)
- ▶ heinäkuu 2010 (7)
- ▶ kesäkuu 2010 (8)
- ▶ toukokuu 2010 (4)
- ▶ huhtikuu 2010 (2)
- ▶ maaliskuu 2010 (8)
- ▶ helmikuu 2010 (5)
- ▶ tammikuu 2010 (7)
- ▶ 2009 (51)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)