En keksinyt tylsempää otsikkoa kirjoitukselleni, joten valitsin ylläolevan. Ihanaa.
Yö oli kamala. Pyörin sängyssä kuin eksynyt valas rantahiekassa, enkä juurikaan nukkunut. Ja jos nukuinkin, näin päässäni vain hulluja ja sekavia pätkiä, joita ei uniksi voisi kutsua hyvällä tahdollakaan. On siis parempi, että viimeinkin on aamu. Vaikka en minä kyllä tästä aamustakaan erityisemmin välitä. Mua vituttaa.
T lähti töihin joskus viiden maissa. Minä heräsin katsomaan MTV3:n yötsättiä. Siinä katsellassani maailmankaikkeuden typerintä ohjelmaa (paitsi jos Miika sattuu olemaan juontajana), vetäisin kurnivaan mahaani kaksi äiskän tekemää kanelikierrepullaa ja lasillisen kylmää Pepsi Maxia. Yön kohokohta.
Jotenkin minusta tuntuu, että hyvät ja iloiset asiat karttavat minua, eikä mitään ihanaa koskaan tapahdu minulle. Ehkä kyse on omasta sokeudestani nähdä niitä hyviä ja iloisia asioita ympärilläni tai sitten niitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Joka tapauksessa pyydän, että joku kiltti ihminen avaisi silmäni näkemään jotain kaunista olivat ne asiat sitten mitä tahansa ja missä tahansa. Susanna yritti eilen: "Pauliina, oo onnellinen, että oot allerginen omenoille, kun tää omena ainakin on niin jauhoinen, että voi kyllä sanoo, että nyt meni jauhot suuhun!" Ihminen voi olla onnellinen hyvin pienistäkin asioista.
Olen todella yllättynyt, sillä en ole tiennyt, että elävä - ihmiseksikin joskus kutsuttu - olento osaa kirjoittaa näin huonosti ja näin paskaa tekstiä. Taito sekin!
Veikkaanpa, että tästä päivästä on tulossa erityisen paska.