Joku hyljeksii, joku pelkää.
Joku on saanu siellä lujaa selkää.
Niin tasaista latomerta.
Harvasen päivä joku vuotaa verta.
Toinen reppana turvautuu nuoraan.
Kun on asiat sanottu sille liian suoraan.
Ei välii, miestä taikka naista.
Vihataan kaikkee, kaikkee erilaista.
Mutta heimoani minä rakastan.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hienoo olla Pohjanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotiin johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hienoo olla Pohjanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Katoaa.
No mä kävelin pellon reunaa pitkin.
Joskus nauroin, joskus taasen itkin.
Ja kirosin tulta tappuraa.
Kun ei tullu Kyrönjoesta appuraa.
Asuu porukka pikkusen kummallinen.
Keskellä heinäseipäiden ja latojen.
Mutta on tää paras paikka maailmaa.
Vaikkei täältä saakkaan sitä merianturaa.
Ja heimoani minä rakastan.