Kävin hautausmaalla. Hautuumaalla, niinkuin täälläpäin sanotaan. Melkein sain slaagin siellä seisoessani ja tajutessani ajan kulun. Olen kamalan vanha, olen kokenut vaikka mitä - muistan asioita, jotka ovat tapahtuneet 15 vuotta sitten! En vaan voi ymmärtää tätä.
Tää Lestijärvi on niin ihmeellinen paikka. Täällä aika tuntuu pysähtyvän. Mulle ei ole täällä mitään. Ja silti täällä on kaikki.
Kävin myös entisessä työpaikassani. Siinä kylän ainoassa "baarissa". Notkuin tiskillä sulkemisajan jälkeen ja nielin kyyneleitä: siinä paikassa oli jotain miljoona muistoa! Jotkut muistot ovat hyviä, toiset vähän huonompia, mutta sain kamalan nostalgisuuspuuskan.
Oon niin confused, että pakko lopettaa. Voisko joku pelastaa mut?