IRC-Galleria

Olisipa minulla ruotsinkielinen poikaystävä.

"Jag behöver din famn att gömma mig i."

petra sanoo:


inte jag heller det var dem bästa dagarna i mitt liv, för dem dagarna va med dig




Petra <3

Kävin hautausmaalla. Hautuumaalla, niinkuin täälläpäin sanotaan. Melkein sain slaagin siellä seisoessani ja tajutessani ajan kulun. Olen kamalan vanha, olen kokenut vaikka mitä - muistan asioita, jotka ovat tapahtuneet 15 vuotta sitten! En vaan voi ymmärtää tätä.

Tää Lestijärvi on niin ihmeellinen paikka. Täällä aika tuntuu pysähtyvän. Mulle ei ole täällä mitään. Ja silti täällä on kaikki.

Kävin myös entisessä työpaikassani. Siinä kylän ainoassa "baarissa". Notkuin tiskillä sulkemisajan jälkeen ja nielin kyyneleitä: siinä paikassa oli jotain miljoona muistoa! Jotkut muistot ovat hyviä, toiset vähän huonompia, mutta sain kamalan nostalgisuuspuuskan.

Oon niin confused, että pakko lopettaa. Voisko joku pelastaa mut?

Täällä ei ole mitään tekemistä! En osaa kirjoittaa, mutta mieli tekee silti. Tästä ei hyvää seuraa.
Eilen kävin uimassa ja sen jälkeen saunomassa niinkuin kunnon kesälomalaisen kuuluukin. Vesi oli aluksi ihan jäätävää.

Tästä tulee maailmanhistorian tylsin päiväkirjamerkintä.

Miten voi olla näin tylsää? Taidan lähteä vähän saastuttamaan luontoa ja rundailemaan autolla tuohon kylälle. Äiteen autolla tietenkin! :D

Jälkeen päin pois kävelet
Mennyt maailma matkalaukussa
Ja kun jälkeen päin sua aattelen
Enää varjona oot mun seurana

Kun valot syttyvät lähiöihin hiljalleen
Koitan unohtaa
Yksin jään, kun kiskot sua keinuttaa pimeyteen

Luulin, että helposti tästä
Irti päästä voi ikävästä
Että silmistä pois
On pois sydämestä
Ei se vaan ole niin

Yksitellen ohitan
Tyhjät laiturit, ostospalatsit
Ne taakse jää, mutta en voi
Meitä pyyhkäistä noin vain mielestä

Kun valot syttyvät lähiöihin hiljalleen
Koitan unohtaa
Yksin jään, kun kiskot mua keinuttaa pimeyteen

Niin

"I am reaching out now....can you, can you answer my call?" Puhelin soi.

Pauliina: Pauliina.

Iskä: No nii hei. Jokos sää oot tulosa kotia?

Pauliina: No bussi lähtee kymmenen nelkytäviis.

Iskä: Jaajaa. Nii sää oot sitte kolomen jäläkeen täälä?

Pauliina: Näin on suunnitelmat.

Iskä: No tervetulua sitte!

Pauliina: Kiitos kiitos.

Oltiin tänään katsomassa T:n uutta asuntoa. Se oli kamalaa. Sain nieleskellä kyyneleitä.

"Tää on nyt sitten totta", sanoin minä.

"Nii...", sanoi T.

"Nyt mää tiiän miltä avioero tuntuu!", minä puuskahdin.

"Tältä tuntuu varmasti, kun erotaan muka ystävinä", minä jatkoin.

Ihan kauheaa.

P.s. Ihana toi Vartiaisen Jennin Ihmisten edessä-kipale (joka on Teemu Brunilan käsialaa):

"Sanot: Tämä ilta kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä. Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan, joka harvoille luetaan..."

P.p.s. Näin tänään ylisöpön pojan kaupungilla.

Pauliina: Jäkätijäkätijäkätijää, blääh blaah räpätiräpä sitäsuntätä totanoinni joo räpätitijäkätitijää!

Iskä: Ja nyt meet sitte syömähä!

Mulla on ollut tosi paljon tilitettävää iskälle tässä lähiaikoina ja oon soittanut sille jopa monta kertaa päivässä. Ehkä iskä on kans kuullut, että "hyvä ruoka, parempi mieli". Se tietää, etten keittele täälä ihtelleni mitään perunoita ikinä ja siksi saatan hetkittäin olla "hieman" kiukkuinen ja ylireagoiva. Heh.