IRC-Galleria

Kävin Vilin kanssa kävelyllä. Ohitseni körötteli traktorimikälie. Kuski käänsi päätään vähintään 14743 astetta ja katsoi mua naureskellen. ENKÄ MINÄ TUNTENUT SITÄ KUSKIA! Se oli joku vanha ukko, mutta kyllä mun pitäisi lestiläiset tuntea. Ja lestiläisten minut.

Noh, sitten seuraava kohtaaminen: vastaan käveli eräs tuttu pikkutyttö. Minä tervehdin: "Hei Maija (nimi muutettu)! Tyttö tervehti takaisin ja kysyi: "Ooksää Helmin äi..eiku isosisko?"
Juurikin se.

Seuraavaksi huomasin tienvarressa olevassa puskassa epämääräistä liikettä. Ketkäpäs muut siellä olivatkaan kuin paikalliset hulivilihummeriukot. Paikkakuntalaiset tunnistavat heidät varmasti jo tästä kuvauksesta. Nostin heille kättä ja johan alkoi pusikossa suhista: "Se on Pauliina!" Mua vähän meinasi niin sanotusti repeilyttää.

Näin kahtokaas meillä. Mites teillä?

Kääks, nyt kostuu silmät! En pääse lähtemään täältä ikinä! Iskä pakottaa jäämään ja sitten kuitenkin on koko ajan vittuilemassa päin naamaa. Kurkkua kuristaa.

Mua ahdistaa, kun en oo saanut tehtyä syksyn lukkaria, enkä mää ees tiiä mitä hiton kursseja mun pitäis valita!

Sitten mua pelottaa, että töissä huomaavat, että niiden on paljon parempi olla ilman mua ja saan potkut. Mun rakas työni - ainoa mitä mulla on!

Pikkusisko sanoi: "Mieti ny! Saijakin valmistuu nyt ja Sussulla on jo vauva! Sää et oo mitään, vaan tommonen tavis!"

Jeejee. "Tavikset tahtovat tositeeveen."

P.s. Niin mää ootanki kovasti jo Big brotherii.

APUA pakko päästä pois täältä!!

Olisipa minulla ruotsinkielinen poikaystävä.

"Jag behöver din famn att gömma mig i."

petra sanoo:


inte jag heller det var dem bästa dagarna i mitt liv, för dem dagarna va med dig




Petra <3

Kävin hautausmaalla. Hautuumaalla, niinkuin täälläpäin sanotaan. Melkein sain slaagin siellä seisoessani ja tajutessani ajan kulun. Olen kamalan vanha, olen kokenut vaikka mitä - muistan asioita, jotka ovat tapahtuneet 15 vuotta sitten! En vaan voi ymmärtää tätä.

Tää Lestijärvi on niin ihmeellinen paikka. Täällä aika tuntuu pysähtyvän. Mulle ei ole täällä mitään. Ja silti täällä on kaikki.

Kävin myös entisessä työpaikassani. Siinä kylän ainoassa "baarissa". Notkuin tiskillä sulkemisajan jälkeen ja nielin kyyneleitä: siinä paikassa oli jotain miljoona muistoa! Jotkut muistot ovat hyviä, toiset vähän huonompia, mutta sain kamalan nostalgisuuspuuskan.

Oon niin confused, että pakko lopettaa. Voisko joku pelastaa mut?

Täällä ei ole mitään tekemistä! En osaa kirjoittaa, mutta mieli tekee silti. Tästä ei hyvää seuraa.
Eilen kävin uimassa ja sen jälkeen saunomassa niinkuin kunnon kesälomalaisen kuuluukin. Vesi oli aluksi ihan jäätävää.

Tästä tulee maailmanhistorian tylsin päiväkirjamerkintä.

Miten voi olla näin tylsää? Taidan lähteä vähän saastuttamaan luontoa ja rundailemaan autolla tuohon kylälle. Äiteen autolla tietenkin! :D

Jälkeen päin pois kävelet
Mennyt maailma matkalaukussa
Ja kun jälkeen päin sua aattelen
Enää varjona oot mun seurana

Kun valot syttyvät lähiöihin hiljalleen
Koitan unohtaa
Yksin jään, kun kiskot sua keinuttaa pimeyteen

Luulin, että helposti tästä
Irti päästä voi ikävästä
Että silmistä pois
On pois sydämestä
Ei se vaan ole niin

Yksitellen ohitan
Tyhjät laiturit, ostospalatsit
Ne taakse jää, mutta en voi
Meitä pyyhkäistä noin vain mielestä

Kun valot syttyvät lähiöihin hiljalleen
Koitan unohtaa
Yksin jään, kun kiskot mua keinuttaa pimeyteen

Niin