IRC-Galleria

Vähä sää oot kiva tyttö! Tänäänkään et meinannut menettää hermoja kuin ehkä kaks kertaa töissä! Ja sekin oli vain kenkkuilevan kassakoneen syytä.

Toivottavasti sulle kuuluu tosi hyvää. Ehkä sua masentaa koulun alku, mut hei - älä turhaan stressaa. Et sää kuitenkaan mitään osaa. Nii et ota ihan rennosti vaan.

Sulla on varmasti yksinäistä ilman T:tä. Kandeis yrittää ajatella vähän positiivisemmin. Kyllä sää yksinkin pärjäät.

Oot välillä vähän nihkee. Koittasit oikeesti vähä piristyy, sun hapanta naamaa ei jaksa kohta katella kukaan. Tänäkin aamuna meinas kyllä laatta lentää, ku teikäläisen naama näkyi peiliin vilkaistessa.

Et muuten muistanu kiittää Carolaa siitä voileivästä, jonka se antoi sulle aamulla. Nii et muista kiittää maanantaina sit.

Älä unohda, että jääkaapissa on Saarioisten kanahampurilainen. Sen voit laittaa iltapalaksi. Paista kananmuna väliin, jos jaksat.

Äläkä unohda myöskään ilmoittautua nykysuomen kursseille maanantaina kello 9.

Sua täytyy muistutella aika paljon, kun sä oot niin hajamielinen välillä. Voisit skarpata. Keskittyisit paremmin siihen, mitä teet.

Nyt en enää jaksa kirjoittaa sulle, kun oot niin tylsä.

Sydämellisin terveisin,

Pauliina

Yritin laulaa The Darknessin mukana Love is only a feeling-kappaletta. Siitä ei hyvää seurannut. "Looviisooouunliöfiilin!!" kuulin itseni piipittävän kamalalla piipittävällä äänelläni. Toivottavasti kukaan naapuri ei kuullut. Shame on me!

Näin tänään T:n yliopistolla. Moikattiin vaan ja se käveli ohi. Oli aika nihkee tapaaminen jotenkin. Vähän harmitti. Olis tehnyt mieli hypätä sen kaulaan ja sanoa, että mulla on ollut kauhee ikävä.

Illalla T sitten soitti. Se tuli käymään ja hetken kaikki oli niinkuin ennen - katsottiin Satuhäitä ja naurettiin, kun kappalevalintana oli Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin - kunnes T sanoi: " Ei mutta, mun on nyt varmaan pakko lähtee, pitää käydä vielä suihkussakin!"

"Kyllä sää tääläki voit käyä!" sanoivat huuleni melkein. Mutta vain melkein. Sillä T ei enää asu täällä.

Sitten T pamauttikin jo oven kiinni ja oli poissa.

Äsken soitin sille ja kysyin, oliko se päässyt perille. Oli se päässyt, eikä kukaan mörri edes ollut hyökännyt kimppuun. Se oli hyvä se.

Häläpätihämmää häpätihää hämmää häpätihää.

Alkaisin siis virtuaalihenkilöksi, joka ei olisi oikeasti olemassa. Cool!

Oon vähän miettinyt, että muuttaisin asumaan Galtsuun.

Kuinka huolestuttavaa se on?

1. Haluaisin olla helposti lähestyttävä. Yleensä mua ahdistaa, jos joku ihminen tukkii liian lähelle esimerkiksi puhumaan. Pitäisi opetella olemaan rennosti siinäkin tilanteessa ja pienentää henkilökohtaista reviiriäni. Haluaisin, että mulle olisi helppo puhua. Niin vain ei ole. Olen useamman kuin kerran kuullut ystäviltäni, etteivät he ole uskaltaneet kertoa tiettyjä asioita minulle. Sehän on kamalinta mitä ikinä olen kuullut! Olenko liian pelottava? Tuntuuko että tuomitsen? Meikähän on maailman melkein suvaitsevaisin ihminen, vai???!!!

2. Haluaisin olla tosi nätti. Mutta en liian nätti. Miksi en voi olla?

3. Haluaisin olla aikaansaava ja innokas. Liian usein löydän itseni tekemästä ei mitään, nuokkumasta koneen ääreltä tai koomailemasta sängyn pohjalta itku silmässä.

4. Haluaisin olla fiksu ja filmaattinen. Mulle voisi puhua mistä vaan, enkä ikinä sanoisi, että mitähähentajuu. En mokailisi joka päivä ja päästäisin suustani vain hyvin valittuja sanayksilöitä.

5. Haluaisin olla reilu.

6. Haluaisin uskaltaa olla itseni. Jos olisin kaikkea tuota edellä mainitsemaani niin sitten ehkä uskaltaisinkin, koska eihän minulla olisi mitään hävettävää. Nyt on. Paljonkin.

7. Haluaisin olla sellainen, että kaikki tykkäisivät musta.

8. Haluaisin olla maailman paras asiakaspalvelija ja omata maailman parhaimmat hermot.

9. Haluaisin olla hyvä koulussa.

10. Haluaisin olla puheterapeutti tai ope. Nyyh, ei minusta ole kumpaankaan ikinä!

Seisoin parvekkeella ja ohi pyöräili +50-vuotias mies. Teki mieli viheltää sen perään: vihhiu!

Mikä mua vaivaa?

Tänään yritin tehdä pehmoisen laskeutumisen koulumaailmaan menemällä kaakaolle yliopiston kahvilaan. Se ei ihan onnistunut - sellaisella voimalla karu todellisuus iski päin kasvoja.
Ilmoittautumisia, lappuja, päivämääriä, aikatauluja, sitä ja tätä! Ahdistuin syvästi siinä kaakaota litkiessäni ja juustosämpylää mutustaessani. Kysyin T:ltä voisimmeko mennä huomenna yhdessä ilmoittautumaan kursseille, kun en yksin välttämättä osaa. "No jos sä tuut heti aamusta tänne!" sanoi T. Aika nihkee vastaus minusta. En ehkä oo menossa.

Minusta luuserit ovat kivoja. On kiva kokoontua luuseriporukalla, vaihtaa luuserikuulumisia ja huomata ettei ole yksin. Harmi, että luuserit ovat katoava luonnonvara. Minä olen Vaasan ainoa.

Maksoin lukukausimaksun, TV-lupamaksun ja vuokran.

-400 euroa.