Keskusteleminen on todella hieno asia...varsinkin jos se johtaa johonkin.
Ongelmani nro.1.
En uskalla/tohdi/kehtaa/halua tuoda verbaalisesti joitain asioita esille, koska 'pelkään' että minut väärinymmärretään.
Siispä vaikenen (joka saattaa toisinaan olla pahempi asia kuin väärinymmärrykset. vaikeneminen ei johda mihinkään, sentään väärinymmärrykset ajavat asioita ajettavaksi eteenpäin...)
On toisinaan niin helppoa lipua ilmapallon varassa pilvien yläpuolella, lämmitellä auringossa ja olla tietoinen siitä, että esteitä ei ole edessäpäin.
Toisaalta.
Ylhäältä ei kuule ihmisten nauruja ja kuulumisia.
Siispä.
Voisi olla syytä lennellä lähellä maanpintaa ja tervehtiä ihmisiä. Mitä sitten jos kaareva oksa tai linnun nokka puhkaisee pallosi. Se lienee ainut keino keksiä kävelemisen vaihtoehto.