Mulla oli ihanaa.
Päätin lähteä läheiseen metsään...kalliolle piirtämään/maalaamaan. Heitin suojakertoimet niskaan ja nautin samalla auringosta.
Puhelin soi. Kerroin taiteilusta luonnon keskellä. Meni hetki iski "adhd".
Sitten tajusin, ei helvetti on ikävä ja vaadin olla hänen seurassaan. NYT!
Lähdin metsästä.
Lähdin kaupunkiin.
Sain nauttia kauniista hetkistä.
Minulle kerrottiin paljon.
Sanat eivät välttämättä riitä kertomaan, miltä minusta tuntui.
Olotila vaihtoi muotoa, kenties sitä voisi kutsua liikuttumiseksi.
Kiitos. Näin haluan. Olla. Elää. Tuntea. Kokea. Kuulla. Katsoa. Muistaa.
Lähtöni kaupungista oli pitkä :)
Haikea mutta onnellinen.
Huomenna näemme <3