Illoissa on sitä jotakin. Toki, on hyviä iltoja sekä on huonoja iltoja.
Varsinkin kun on kotosalla...niin mieli jotenkin matelee lattiaa kohti.
Tästä on tullut tapa; melankolia/masentuneisuus/surumielisyys/pessimismi/jne.jne valtaa kotosalla iltaisin pään.
En tarkoita, etteikö kotona olisi hyvä olla ja kaikkea siltä väliltä..
Mutta näinä viikkoina olen ollut varsinkin iltaisin kovin surumielinen :/
Itsesääli haluaa kovasti nousta ilmoille (vaikka syyt taitavat olla melko pieniä...ja omia mokia)
Sitä haluaisi että olisi joku, jonka...