Olisiko kenties aika taas etsiä sitä kultaista keskitietä?
Olisiko aika katsoa rohkeasti eteenpäin?
Sitä voisi hyväksyä taas itsensä sellaisena kuin on...
Kannattaisi varmaan taas tehdä asiat ajoissa.
Noh, oli miten oli...listaa voisi jatkaa ja jatkaa.
Voisi olla hyvä aika taas hymyillä itselle. Oikeasti hymyillä. Pitäisi pystyä kertomaan itselle mikä surettaa ja miksi. Miten mieltä voisi taas avartaa myönteisyydelle, siinä pohtimisen aihetta kerrakseen. Miten voisin muokata ajatusta "ihmistenkin keskelläkin voi olla yksin", joka minua on kovasti vaivannut...?
Nyt nukkumaan, koska lukemisesta ei tullut mitään. Tai tuli, mutta ei riittävästi.