Viimeyönä näin unta että olimme ystäväni Kasper Turpeenojan kanssa krokotiilejä. Asuimme jossain päin Amazonia ja söimme rottia ja sorsia ruuaksemme. Siihen viidakon osaan jossa elimme, iski nälänhätä kun jättimäinen lauma muurahaisia alkoi metsästään ja tappoi kaiken elävän. Miltei minut ja krokotiili-Kassutkin söivät suihinsa, mutta onneksi krokotiileillä on vahva selkänahka ja pääsimme pulahtamaan veteen, juuri ennen muurahaisten kitaan joutumista. Ne muurahaiset osasivat muuten puhua, eivätkä olleet kovin diplomaattisia.
Ei loppunut krokotiilin hätä siihen, sillä joen yli uituamme (en tosin ole varma uimmeko vai ryömimmekö pohja paskaa pitkin) vastassamme olivat nuo veren ja kullanhimoiset valloittajat, Konkistadorit. Osasimme puhua muurahaisille, mutta emme ihmisille ...wtf? Noh, konkistadorit ilmeisesti puhuu epsanjaa. Kassu-Kroko keksi että näytetään niille hampaita. Aluksi se näytti toimivan ja näyttiväthän nuo pelottomat soturitkin pelästyvän, mutta virhe taisi olla. Rupesivat ampumaan meitä musketeilla ja mörssäreillä tai millä lie tuliluikuilla ja tussareilla. Ei auttanut taas kuin jokeen mennä.
Sitten tullaan taas siihen vaiheeseen jossa unet sekoittuvat ja niiden muistaminen on mahdotonta..
Täytyy lauantaina tehdä psykoanalyysi omasta mielenterveydestä. Öitä.
edit. eihän tää etes hullua ollu ku yhteisöstä vähän kahtelin ;)